Luukku 13. Katri Tapola

APRIKOOSIKYLÄ (aiku)

زردالو

He ovat hienostuneita ihmisiä. He puhuvat hiljaisella äänellä. He puhuvat kaunista suomea, daria, farsia. He tekevät työtä aikailematta, asettavat sanansa harkiten, näkevät pihalla työvälineet, tarttuvat toimeen. Heidän elämänsä perusta on kunnioitus. He eivät kuulu tähän maailmaan. Erilaisissa asemissa olevat kuuluvat tähän maailmaan. Asemissa olevilla on paikkansa tässä maailmassa. Puut puhuvat minulle yhä. Heidän Korkeutensa, männyt, heidän huminansa, heidän käpynsä kertovat olleensa täällä jo pitkään. Olen kuunnellut puita kaksi päivää. Tutkiskellut mitä ilmassa on, mitä maan alla. Vanhoilla haavoilla on neljänkymmenen metrin juuret, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Kun haavan kaataa, se kasvattaa juuriversoja metsän verran. Jos taas kaadetun haavan kantoon laittaa myrkkyä, vesominen estyy ja muutkin haavat kuolevat. Olen kuunnellut vanhoja haapoja ja omia ajatuksiani. Muistanut: se mitä vahvistetaan, vahvistuu. Olen ajatellut juuriyhteyttä ja sen voimaa. Miten yksi kaatuu ja sata versoo. Olen kulkenut ajatuksissani aluskasvillisuudessa, heidän alhaisuutensa, kävelen heidän päällään ja kiitän. Olen paennut vaikkei minun tarvitse sillä minua ei odota ulkomaalaislain pykälän 88 1. momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai telotus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. En ole ulkomaalainen, olen sisämaalainen. Kuulun tähän maailmaan. En voi paeta tästä maailmasta. Saunon pakkopalautuslennon lähdön hetkellä, pakenen Aprikoosikylään. Puut suojaavat minua. Hienostuneet kaunismurteiset ihmiset ahertavat yhä töissään. Heidän ystävänsä ovat paenneet tästä maasta. Tämä maa on heille vaaraksi. En ollut koskaan ennen kuullut Aprikoosikylästä, en aprikoosipuusta, jonka he istuttivat isieni maille. Isäni kääntyilivät mielissään haudoissaan. Joku tosin sanoi: Eikö tuo nyt ole vähän liikaa. Vastasin hiljaisella äänellä: Ei, vaan liian vähän. Liian vähän aprikoosipuita kasvaa tässä mäntymetsässä. Ei männyillä ole mitään aprikooseja vastaan, ja puut, he ovat ainoat Heidän Korkeutensa, joita tässä maailmassa kumarran. ​