|
Paloheinän alakoulun 5A-luokan lukupiiri on lukenut Täältä minä karkaan. Sehän olisi jo sinänsä hienoa ja tuntuisi mukavalta, mutta lisäksi oppilaat ovat käsitelleet kirjaa monin tavoin: elävöittäneet, perehtyneet, keskustelleet. Lukupiiriä vetää luokanopettaja Anu Löyttyniemi.
Lapset ovat pukeutuneet kirjan hahmoiksi "Tämä oli minulla vitosluokan lukupiirikirjana. Kaikki äikän, kuviksen, ilmaisun ym. oppitunnit valjastettiin kirjan aiheille ja teemoille. Valtava innostus!" Anu Löyttyniemi
Terveisiä orpokodista. "Hauskaa on ollut." Kirjailijalle on mahdottoman elähdyttävää nähdä, että hänen teoksensa elää ja liikkuu, on olemassa. Että joku pitääkin siitä eikä se jää iäksi hyllyyn virumaan.
On tutkittu kanji-merkkejä, henkilöitä ja miljöötä. Sain lukupiiristä valokuvia, jotka talletan tähän blogiin ja sydämeeni. (Lasten kuvien käyttöön on pyydetty ja saatu luvat.) Kuvien perusteella rohkenen arvella, että kirja on herättänyt innostusta.  Leopolda ja Ursula  On suunniteltu robotteja tarkkoine yksityiskohtineen. Täältä minä karkaan edullinen sarjakirjatilaus kouluja varten löytyy tuosta alta. Sari Peltoniemi Kuvat Anu Löyttyniemi
0 Comments
 Täältä minä karkaan on yksi kuudesta ehdokkaasta vuoden 2021 Lasten LukuVarkaus -palkinnon saajaksi. Lasten LukuVarkaushan on sellainen palkinto, jonka voittajan päättävät lapsilukijat, joskin asiantuntijaraati on valinnut finaalikirjat. Palkintoa on jaettu jo vuodesta 2001.
Finalistikirjat: Vuokko Hurme: Värikkäät, Tiukun salaisuus, S&S (kuvitus Reetta Niemensivu) Minna Levola: Tylsä elämäni, Karisto Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä, Tammi (kuvitus Mari Ahokoivu) Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan, RanRan Anja Portin: Radio Popov, S&S (kuvitus Miila Westin) Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain, WSOY (kuvitus Kati Vuorento) Hienoa, että lastenkirjallisuutta nostetaan. Tässä kohti voi tuntua hurskastelulta, mutta totean kuitenkin myös, että todella moni mainio lastenkirja (ja aikuistenkin) jää kokonaan vaille huomiota. Ei ole mitenkään tavatonta, että lasten- tai nuortenkirja ei saa yhden yhtä kritiikkiä lehdissä tai blogeissa, ei esittelyjä, ei mainontaa, ei pihaustakaan missään. Toki kirja voi silti liikkua hyvin kirjastoissa ja saada lukijoita, mutta tekijän kannalta näkymättömyys saattaa joskus käydä raskaaksi. Valitan tästä joskus lisää ja yritän pöyhiä asiaa vähän perusteellisemmin, mutta nyt nautin juhlan kunniaksi jos en maljaa, niin ainakin kahvia ja baakelssia. Sari Peltoniemi
Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen ehdokkaat vuodelle 2021 on valittu. Topelius-palkinto myönnetään ansiokkaalle nuortenkirjalle ja Arvid Lydecken -palkinto ansiokkaalle lastenkirjalle. Palkinnot jakaa Suomen Nuorisokirjailijat. Täältä minä karkaan on Arvid Lydecken -ehdokkaana 2021.
Täältä minä karkaan Leopoldalla on mukavat vanhemmat ja viihtyisä koti. Hän käy koulua ja huolehtii Jaguaari- kissastaan. Kaikki muuttuu, kun Dyniassa tehdään vallankaappaus. Leopolda päätyy Aamuruskon lastenkotiin, jossa on vastassa ihana Agatha-täti. Helpotus vaihtuu kuitenkin nopeasti huoleksi, kun Leopolda huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Kadulla partioi Kaapparirohmu ja puutarhassa touhuaa merkillinen robomies. Lopulta Leopolda ymmärtää, että hänen on paettava. Täältä minä karkaan sai alkunsa Varsovasta. Sari kertoo kirjan taustoista lisää videolla.
Tässä komea Arvid Lydecken ehdokaslista 2021:
-Lampela, Hannele: Talventaian tarinoita: Lumikuningattaren lumous (Otava 2020) -Peltoniemi, Sari: Täältä minä karkaan (RanRan 2020) -Pörsti, Miikka: Gorilla (S&S 2020), kuvittanut Anne Vasko -Snow, Cristal: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020), kuvittanut Kati Vuorento -Tolonen, Tuutikki: Agnes ja unien avain (WSOY 2020), kuvittanut Kati Vuorento Arvid Lydecken -palkinto myönnetään ansiokkaalle lastenkirjalle. Palkinnot jakaa Suomen Nuorisokirjailijat ry. Vuoden 2021 ehdokkaat sekä voittajat valitaan vuoden 2020 aikana ilmestyneistä kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista. Voittajat julkistetaan tammikuussa 2021. Molempien Kopioston tukemien palkintojen arvo on 2021 euroa. Palkintoraatiin kuuluvat tutkija, tietokirjailija ja raadin puheenjohtaja Sara Kokkonen, kirjastovirkailija Marjo Hämäläinen sekä luokanopettaja Matias Laivamaa. Antti Tammela
Kun ryhtyy kirjoittamaan kirjaa, astuu vieraaseen veteen. Ensin siinä kahlailee arkaillen, mutta sitten on vain ryhdyttävä uimaan. Vastarantaa ei näy, ehkä sitä ei edes ole, tai ehkä sinne saakka ei jaksa uida. Mutta uimattakaan ei voi olla. Ihminen on alkujaan kala, eikä kirjoittaja voi vastustaa veden kutsua.
Se metaforista. (En sentään puhunut matkasta.) Täältä minä karkaan -kirjan synnystä kerroin jo aikaisemmin (Alussa oli museo). Kirjan kirjoittaminen kesti pitkään ja siitä syntyi erilaisia versioita. Välillä kaavailin kirjoittavani sarjan ja ties mitä taistelueeposta. Näin jälkiviisaana sanoisin, että unohdin alkukuvani, sen mitä ihan ensimmäiseksi aloin kirjoittaa.
Joskus - tai totta puhuen aika usein - on vaikeaa hahmottaa työnsä ydintä. Kirjailijan on pakko ajatella myös ulkokirjallisia asioita, kun pitäisi keskittyä ajattelemaan: mitä minä haluan sanoa ja miten? Tämä saattaa kuulostaa omassa napanöyhdässä piehtaroinnilta ja ehkä se hiukan sitä onkin, mutta tarinat eivät synny hälystä. Ne tulevat ihmisen sisältä. Sari Peltoniemi
Ei sitä aina tiedä tai muista, mistä tarina alkaa. Tällä kertaa tiedän. Täältä minä karkaan sai alkunsa Varsovasta. Kesti aika pitkään, että tuli valmista, mutta tämä kirja oli pakko kirjoittaa. Kuulostaa ehkä paatokselliselta. Saa kuulostaakin, sillä Leopolda ja hänen kaverinsa ovat olleet oikea maanvaiva. Välillä olen kuvitellut siirtyneeni muihin aiheisiin ja elämässä eteenpäin, mutta huomannut vain kiertäneeni kehän ja päätyneeni takaisin Dyniaan.
Kerron videolla vähän kirjan taustoja. Tällaiset jutusteluthan tapaavat olla yhtä kiinnostavia kuin pölypallot sohvan takana, mutta en puhu pitkään! Kun me nyt kaikki joka tapauksessa vietämme aikaa kotona ja erossa toisistamme, niin olkoon tämä tervehdykseni teille, tutut ja tuntemattomat ystävät.
Sari Peltoniemi
Leopoldalla on mukavat vanhemmat ja viihtyisä koti. Hän käy koulua ja huolehtii Jaguaari-kissastaan. Kaikki muuttuu, kun Dyniassa tehdään vallankaappaus. Uusi hallitsija on kenraali, joka ei tunne sääliä vastustajiaan kohtaan. Leopolda päätyy Aamuruskon lastenkotiin, jossa on vastassa ihana Agatha-täti. Helpotus vaihtuu kuitenkin nopeasti huoleksi, kun Leopolda huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Lapset joutuvat rehkimään aamusta iltaan ja kärsivät nälkää. Kadulla partioi Kaapparirohmu ja puutarhassa touhuaa merkillinen robomies. Lopulta Leopolda ymmärtää, että hänen on paettava. Mutta miten se voi onnistua, kun nälkä kurnii vatsassa, sotilaat partioivat kaikkialla ja Kaapparirohmu on armoton? Vihollinen vaanii, mutta ystäviäkin voi löytyä yllättävistä paikoista. Täältä minä karkaan on dystopiaromaani kaiken ikäisille. Jännittävän seikkailun lomassa lukija tulee pohtineeksi, millaista on menettää kaikki se, mihin on tottunut.
Ei sitä aina tiedä tai muista, mistä tarina alkaa. Tällä kertaa tiedän. Täältä minä karkaan sai alkunsa Varsovasta. Kesti aika pitkään, että tuli valmista, mutta tämä kirja oli pakko kirjoittaa. Kuulostaa ehkä paatokselliselta. Saa kuulostaakin, sillä Leopolda ja hänen kaverinsa ovat olleet oikea maanvaiva. Välillä olen kuvitellut siirtyneeni muihin aiheisiin ja elämässä eteenpäin, mutta huomannut vain kiertäneeni kehän ja päätyneeni takaisin Dyniaan.
Kerron videolla vähän kirjan taustoja. Tällaiset jutusteluthan tapaavat olla yhtä kiinnostavia kuin pölypallot sohvan takana, mutta en puhu pitkään! Kun me nyt kaikki joka tapauksessa vietämme aikaa kotona ja erossa toisistamme, niin olkoon tämä tervehdykseni teille, tutut ja tuntemattomat ystävät.
Sari Peltoniemi
VaLas-kollektiivi kokousti Tampereella helmikuun ensimmäisenä päivänä. Kokous oli kaikin puolin antoisa ja lupaava. Miten pärjää pyöriäisten – pikkuVaLasten – parvi valtameren kuohuissa, kun merimöröt uhkaavat ja taivaanranta tummuu? Kun on pieni ja liukas, voi löytää uusia väyliä. Kirjojen painattamisen voi järjestää varsin kohtuulliseen hintaan eikä jakelukaan ole mahdotonta. Kuvittamiseen, toimittamiseen, taittamiseen ja muihin käytännön hommiin on olemassa edullisia ratkaisuja, eikä silti tarvitse tinkiä laadusta. Markkinointi on vaikeaa, mutta se on vaikeaa isoillekin tekijöille. Itselleni tärkeintä on ollut ymmärtää, mitä sana kollektiivi tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että ollaan kollektiivi eikä olla yksin. Kollektiivin sisällä ammattitaitoiset, kokeneet ja verkostoituneet kirjailijat voivat tehdä toisilleen valtavasti käytännön palveluksia. Ainakin yhtä merkityksellistä on kollegiaalisuus ylipäätään. Se ei välttämättä näy ulospäin, mutta auttaa meitä säilyttämään mielenterveytemme ja kirjailijan identiteettimme. Tällä tietoa VaLas-sateenvarjon alla julkaistaan kevään aikana ainakin kaksi kirjaa. Ne ovat Hannu Hirvosen Jääpeilin vanki ja Sari Peltoniemen Täältä minä karkaan. Kumpikin kirja on lastenromaani. Lisää tietoa tulossa pian! Sari Peltoniemi  TÄÄLTÄ MINÄ KARKAAN tilattavissa ennakkoon Kirjavälityksen ja Bookyn kautta. Tiedot ja tilauslinkit Hannun Jääpeilin vangista ovat tulossa kohta.
Hukkaan menivät rahat ja vaiva.
Ja nyt kerron kaikkein pahimman. Opettaja valitsi Herodekseksi Ilona Koivusen!!! Ilona Koivunen on tyttö!!! Opettaja sanoi, että Ilonan ääni on kaikkein kantavin ja komein. Voin kertoa, että tuntui kurjalta, ja sanoin sen opellekin. Sanoin myös, ettei tyttö voi olla Herodes. Ei tyttö voi olla kuningas, senhän nyt tajuaa jokainen. Tytöt ovat prinsessoita ja kuningattaria. Opettaja sanoi, että ehkäpä ensi vuonna on sinun vuorosi, Unto-Pekka. Hänen naamansa näytti kuitenkin siltä, että ensi vuonna varmaan tulee Tiernatytöt ja sitten kaikki muutkin kuin Herodes ovat likkoja. Ainoa toiveeni on, että Joulupukki ei vie opelle lahjoja. Ilona Koivunenkaan ei ansaitse muuta kuin jonkun pehmeän paketin, esim. harmaat sukkahousut. Terveisin Unto-Pekka Kantola” – Minä vastasin Unto-Pekalle heti, arkkitonttu kertoi. – Näin minä vastasin. ”Hyvä Unto-Pekka. Kerron sinulle nyt muutaman asian. Ensinnäkin Ilona Koivunen on oikein sopiva Herodeksen tehtävään. Ehkä et tiedä, että hänellä on myös soitto-orkesteri, jossa hän esittää nykyaikaista musiikkia kavereidensa kanssa. Lisäksi hän osaa soittaa kanteletta ja harjoittelee joka päivä. Toiseksi sinun ei sovi toivoa muille ihmisille lahjoja tai lahjattomuutta. Me täällä Korvatunturilla päätämme siitä asiasta emmekä kysele untopekkojen mielipiteitä. Tärkein asia on kuitenkin se, että sinä voit ryhtyä Herodekseksi milloin haluat. Ei kenenkään muun tarvitse sinua siihen valita. Jos kysyt isoisältäsi, niin hän voi kertoa miten kiersi tiernapoikana talosta taloon laulamassa eikä odotellut mitään joulujuhlia. Sinun pitää vain löytää Murjaanien kuningas, Knihti ja Mänkki. Joulupukin puolesta tämän kirjoitti Korvatunturin arkkitonttu.” |
KIRJOITTAJAT
Sari Peltoniemi aRKISTOT
March 2022
AIHEET
All
|
RSS Feed
Site powered by Weebly. Managed by Avaruus.net