​Olet kirjoittanut kirjan yhdessä lapsenlapsesi kanssa. Aivan mahtavaa! Mistä saitte ajatuksen kirjoittaa yhdessä kirja? Yksitoistavuotiaan Saran elämä näytti minusta sarjalta lastenkirjan tapahtumia. Hän oli pitkään haaveillut koirasta, ja sinä vuonna hän vihdoin sai oman pennun. Samaan aikaan hän päätti ryhtyä vegaaniksi. Olin ihan ällistynyt, kun hänen ikäisensä lapsi teki niin suuren ratkaisun. Aloin kysellä, miten hän oli siihen päätynyt, ja koiralla olikin asiassa suuri merkitys. Mietin, alkaisinko kirjoittaa aiheesta kirjaa.  Sara on osoittautunut koulussa hyväksi kirjoittajaksi, ja pyysin häntä itseään kuvailemaan koiranpennun saamista. Tein kirjaan alkuluvun ja siitä eteenpäin jatkoimme vuorovedolla. Editoin tarvittaessa Saran tekstiä ja täydensin sitä, mutta kirjoitin välillä itsekin. Kuulun aktivistimummoihin, jotka yrittävät estää omalta osaltaan ilmastonmuutosta, ja ruoka-aihe on minullekin tärkeä.

Tilaa Ihan vege ja parrakas Sulo

Liuskat lisääntyivät hitaasti lähinnä Saran lomien aikana. En ollut yhtään varma, että saisimme kirjan aikaan, mutta parin vuoden kuluttua se alkoi näyttää valmiilta. Sarakin ehti kasvaa nelitoistavuotiaaksi, ja ennen kuin kirja oli painettu, hän oli jo 15. Kaikki kirjani ovat saaneet alkunsa tosielämän tapahtumista, niin siis tämäkin. Sara on kyllä keksinyt kaikki tarinan henkilöt, mutta lähipiiri tunnistaa itsensä monesta kohdasta. ​ Mitä koirat merkitsevät sinulle?  Ne ovat lähellä sydäntäni, ja tämä on kolmas kirjani, jossa koiralla on tärkeä osa. Julkaisin jo 1980-luvun alussa kirjan Hymyilevä koira ja 1990-luvulla Autiotalon koiran. Itselläni ei nyt ole koiraa, mutta Saran ”Sulo” on ollut minulla välillä hoitokoirana – kuten kirjan isoäidillä.

Kirjan tapahtumat etenevät ripeästi ja siinä on myös kuvitus. Minkä ikäisille lukijoille kirja mielestäsi sopii? Kälyni on lukenut kirjan 5-ja 7-vuotiaille pojilleen, ja se on herättänyt kuulemma paljon keskustelua muun muassa ruuasta. Ajattelin kirjoittaessamme 9-11 -vuotiaita, mutta yleensäkin lastenkirjojen ikärajat ovat minusta häilyviä.  Saran 86-vuotias mummi, toinen isoäiti, piti kirjastamme kovasti.  ​ Monesko kirja tämä on sinulle? Päädyin laskelmissani lukuun 22. Ensimmäinen, Saviminä, julkaistiin jo 1965. Ehkä siksikään ei tuntunut oudolta pyytää Saraa kirjoittajaksi, kun olen itsekin aloittanut nuorena. Tilaa Ihan vege ja parrakas Sulo

​Mervi Heikkilä työskentelee tällä hetkellä kehityspäällikkönä kirjastojen valtakunnallisessa erityistehtävässä kehittämässä lasten ja nuorten lukemista edistäviä kirjastopalveluita. Tämän lisäksi hän on tuottelias lastenkirjailija, joka kuuluu VaLas-kollektiiviin. Tänä syksynä ilmestynyt lastenromaani Hämärtäjät on hänen 18. kirjansa. ​ Kuten usein aikaisemminkin, hän yhdistelee kirjassaan taitavasti arkea ja fantasiaa. Lukijan mielikuvitus lähtee liikkeelle ja kirjan luettuaan hän jää tuumailemaan, mitä hämärtäjät lopulta ovatkaan. Takakansiteksti vihjaa, ettei kirjaa ehkä uskalla lukeakaan, kun on yksin illalla kotona. Kirja herätti myös kysymyksiä, joihin pyysin Mervi Heikkilää vastaamaan.

Tilaa Hämärtäjät

Sari Peltoniemi, sinulta ilmestyi viime kesänä lastenromaani Vaihdokkaat. Kuinka mones kirjasi se on? Se on n. 21. kirja. Vaihdokkaissa ihmislapsi vaihtuu maahiaislapseen. Keitä ovat maahiaiset? Ja millaisia tyyppejä ovat päähenkilöt eli lapset, jotka vaihtuvat? ​Maahiaiset ovat vähän kuin maahisia, mutta paremmin sopeutuneet nykymaailmaan ja kaupunkioloihin. Maahiaislapsi (Veronika-Hankalaila) on aito maahiainen, joka siis joutuu ihmisten maailmaan eikä millään sopeudu siihen. Ihmislapsi (Pikkukakkonen) taas päätyy maahiaisten joukkoon, muttei pysty muuttumaan heidän kaltaisekseen. Kumpikin on siis erilainen ja kärsii siitä ainakin ajoittain.

Tilaa vaihdokkaat 15€

Tilaa vaihdokkaat 15€ ​Tilaa molemmat yhteishintaan 20€ Vaihdokkaat ja Täältä minä karkaan 20€

​Vaihdokkaat on VaLas-kollektiivin tuottama teos. Kuinka mones VaLas-kirja se on sinulle? Jatkokysymys: Mitä VaLas merkitsee sinulle? Vaihdokkaat on kolmas VaLas-kirjani. VaLas merkitsee riippumattomuutta ja kollegiaalisuutta. Se on minulle valtavan tärkeä asia ja jatkaa niitä juttuja, joista nuorena innostuin ja jotka luulin jo kadottaneeni: me tehdään asioita ihan itse muttei ollenkaan yksin. ​Olet taiteilijaprofessori. Mitä se sellainen professori oikein puuhailee? Taiteilijaproffa ei ole niin kuin yliopiston proffa. Ei siis luennoi eikä tee tutkimuksia. Taiteilijaprofessori tekee taidetyötään tavalliseen tapaansa. Lisäksi hän voi kulkea kylillä kehumassa olevansa taiteilijaprofessori.

Mikä on seuraava kirjasi ja koska se ilmestyy? ​Seuraava kirjani on Ihmetyttö, jonka Tammi julkaisee kesäkuussa. ​Tähän loppuun sinulla on mahdollisuus lähettää terveisiä. Mitä laitetaan ja kenelle? Lähetän terkut australialaiselle kuvittaja-kirjailija Shaun Tanille: Hei! Kuvitatko kirjani, jos kudon sinulle villasukat? Saisit valita värin.

Katariina Romppainen, sinulta on tänä syksynä ilmestynyt lastenromaani Juho Jupiter Juusola. Miten se sijoittuu tuotantoosi – kuinka mones kirjasi se on, miten se eroaa muista kirjoistasi, mikä taas yhdistää sitä muitten kanssa? Juho Jupiter Juusola on kymmenes kirjani ja seitsemäs, jos ei lasketa neljää aikuistenromaaniani. Jätin laskuista pois kimppakirjat, kuten M.E.Kuusi -porukassa kirjoittamani nuortenromaanit sekä novelliantologiat. JJJ eroaa muista kirjoistani eniten siinä, että se on Vapaiden Lasten- ja nuortenkirjailijoiden tuotantoa, ja olen julkaissut sen oman kustantamoni Sopulin kautta. Se on myös ensimmäinen kirjani, jossa on mukana pieruhuumoria (siitä lisää myöhemmin). En ole myöskään aiemmin pakottanut henkilöitäni urheilukisoihin. Muuten se on minulle aika tyypillinen kirja eli humorististen ja vakavien ainesten sekamelska, jossa on onnellinen loppu. Juhon hahmossa on myös yhtäläisyyttä Salaisen sähkökitaran päähenkilöön Vilhelmiin, joka inhosi urheilua.

Tilaa Juho Jupiter Juusola

Pitääkö lastenkirjoissa käsitellä ajankohtaisia ja vaikeita asioita – ja jos pitää, niin miksi ja miten? Lastenkirjoissa voi käsitellä ajankohtaisia ja vaikeitakin asioita, jos ne jotenkin tunkevat mukaan tarinaan. Itselleni on aina hiukan mysteeri, minkälaiseksi kirja muotoutuu ja mitä sieltä pinnan alta löytyy. En siis päätä etukäteen teemoja, vaan jonkin aikaa kirjoitettuani tarinaa alan tajuta, että jaahas, nyt mennään näissä mielenmaisemissa.

Mitä Katariina Romppaiselle kuuluu nyt?  Hyvää. Keväällä ilmestyy nuortenromaanini Sydämenmuotoinen kesä Kvalitilta. Sen käsikirjoitusta pitää vielä vähän korjailla. Kivaa hommaa! Kaikenlaista muutakin on tulossa. Iloitsen suuresti siitä, että saan leikkiä ja kuvitella ammatikseni.  Miksi kuulut VaLas-kollektiiviin? VaLas-kollektiivissa pääsen loistavien ja mukavien kirjailijatovereitteni kanssa auttamaan maailmaan lisää laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Jotkut kirjoista ovat omiani.

Miksi koululaisilla pitäisi olla lukupiirejä, Anu? Siksi että me aikuisetkin haluamme jakaa kokemuksiamme, tuntojamme ja ajatuksiamme kirjoista, tv-sarjoista tai elokuvista. Lukupiirin paras osa ja sen ydinneste on YHTEISÖLLISYYS! Jaamme saman maailman oman ryhmän kanssa, ainakin hetken verran. Miten tällainen lukupiiri toimii? Miten löydetään jokaiselle lukijalle sopivat kirjat?  ​ Lukupiirini alkaa aina kirjamaistiaisilla. Siinä oppilas lukee 3 minuutin ajan yhtä kirjaa eteenpäin. Ei selata. Ei lueta takakansitekstiä, vaan sukelletaan suoraan kirjan tekstiin. Siinä selviää nopeasti kirjan tyyli, vaikeustaso ja aihepiiri. Oppilaat ovat usein heti hyvin tietoisia siitä, mikä kolahtaa, mikä imaisee mukaansa. Sellainen kirja saa lukijaltaan heti monta tähteä ja esim. luonnehdinnan ”Tätä haluan lukea lisää!!” (Minulla on omasta oppimateriaalista kootut valmiit monistepohjat, joille tuntemukset kirjataan.) ​

Anu Löyttyniemi

Paloheinän 5A:n lukupiiri

Kuinka houkutellaan lukemaan sellainen oppilas, jota ei kiinnosta tai joka ei oikein jaksa keskittyä?  ​ Motivoinnissa ovat kaikki keinot käytössä lukukoirasta, -maskotista, ylimääräisen aikuisen avusta aina opettajan ”kiristykseen ja lahjontaan” asti. Olen itse innostunut aiheesta ja siinä sitä innostuu suurin osa luokkaakin, ja lopulta innokkaat oppilaat vetävät hangoittelevankin mukaansa. Kun lukupiiri toimii tiiviinä jaksona, se tempaisee otteeseensa. Jos joku ei saa kirjaa luettua sovitussa rytmissä, putoaa hän yhteisistä kivoista toiminnallisista jutuista ja keskusteluista pois. Ei pääse mukaan kirjan maailmaan, eikä pysty jakamaan sitä ryhmän kanssa. Koulussa tehdään paljon tylsempiäkin juttuja, joten tässä yleensä halutaan olla mukana. Eli luetaan kirja. Kun edellinen lukupiiri loppuu, oppilaat toivovat heti uutta, mutta opettajan täytyy kyllä välillä vetää henkeä! Lukupiiri pyörii yleensä yhden aikuisen varassa, joten siinä saa revetä moneksi. Tauko on tarpeen. ​

​Millaisen viestin haluaisit lähettää lasten- ja nuortenkirjailijoille?  Ensimmäinen kirjailija, johon sain tutustua, oli Irja Lappalainen. Rakas opettajani Raili Niemensivu kannusti minua kirjoittamaan ja kirjoitinkin lukuisia lastenkirjoja ala-asteiässä. Raili vei kirjoituksiani OIKEAN kirjailijan, Irjan arvioitavaksi ja sain käydä kirjailijan kotona kylässä saamassa palautetta. Tämä on elämäni tärkeimpiä kokemuksia! Opettajani, nyt jo ysikymppinen Raili on edelleen voimissaan ja tapasimme viime vuonna kirjamessuilla ja olemme pitäneet näihin päiviin asti yhteyttä.  Kirjailijat, te teette tärkeää työtä.