Isoäidin ja lapsenlapsen yhteinen kirja zoomaa veganismiin ja ihmisen parhaaseen ystävään

Sara Kronholm ja Sisko Latvus: Ihan vege ja parrakas Sulo

​Olet kirjoittanut kirjan yhdessä lapsenlapsesi kanssa. Aivan mahtavaa! Mistä saitte ajatuksen kirjoittaa yhdessä kirja?
Yksitoistavuotiaan Saran elämä näytti minusta sarjalta lastenkirjan tapahtumia. Hän oli pitkään haaveillut koirasta, ja sinä vuonna hän vihdoin sai oman pennun. Samaan aikaan hän päätti ryhtyä vegaaniksi. Olin ihan ällistynyt, kun hänen ikäisensä lapsi teki niin suuren ratkaisun. Aloin kysellä, miten hän oli siihen päätynyt, ja koiralla olikin asiassa suuri merkitys. Mietin, alkaisinko kirjoittaa aiheesta kirjaa. 

Sara on osoittautunut koulussa hyväksi kirjoittajaksi, ja pyysin häntä itseään kuvailemaan koiranpennun saamista. Tein kirjaan alkuluvun ja siitä eteenpäin jatkoimme vuorovedolla. Editoin tarvittaessa Saran tekstiä ja täydensin sitä, mutta kirjoitin välillä itsekin. Kuulun aktivistimummoihin, jotka yrittävät estää omalta osaltaan ilmastonmuutosta, ja ruoka-aihe on minullekin tärkeä. 

Tilaa Ihan vege ja parrakas Sulo

Liuskat lisääntyivät hitaasti lähinnä Saran lomien aikana. En ollut yhtään varma, että saisimme kirjan aikaan, mutta parin vuoden kuluttua se alkoi näyttää valmiilta. Sarakin ehti kasvaa nelitoistavuotiaaksi, ja ennen kuin kirja oli painettu, hän oli jo 15.
Kaikki kirjani ovat saaneet alkunsa tosielämän tapahtumista, niin siis tämäkin. Sara on kyllä keksinyt kaikki tarinan henkilöt, mutta lähipiiri tunnistaa itsensä monesta kohdasta.
​
Mitä koirat merkitsevät sinulle? 
Ne ovat lähellä sydäntäni, ja tämä on kolmas kirjani, jossa koiralla on tärkeä osa. Julkaisin jo 1980-luvun alussa kirjan Hymyilevä koira ja 1990-luvulla Autiotalon koiran. Itselläni ei nyt ole koiraa, mutta Saran ”Sulo” on ollut minulla välillä hoitokoirana – kuten kirjan isoäidillä.

Kirjan tapahtumat etenevät ripeästi ja siinä on myös kuvitus. Minkä ikäisille lukijoille kirja mielestäsi sopii?
Kälyni on lukenut kirjan 5-ja 7-vuotiaille pojilleen, ja se on herättänyt kuulemma paljon keskustelua muun muassa ruuasta. Ajattelin kirjoittaessamme 9-11 -vuotiaita, mutta yleensäkin lastenkirjojen ikärajat ovat minusta häilyviä.  Saran 86-vuotias mummi, toinen isoäiti, piti kirjastamme kovasti. 
​
Monesko kirja tämä on sinulle?
Päädyin laskelmissani lukuun 22. Ensimmäinen, Saviminä, julkaistiin jo 1965. Ehkä siksikään ei tuntunut oudolta pyytää Saraa kirjoittajaksi, kun olen itsekin aloittanut nuorena.

Tilaa Ihan vege ja parrakas Sulo

Eroaako tämä aiemmin kirjoittamistasi kirjoista?
Toki eroaa, kun vain osa tekstistä on omaani. Saralla on oma tyylinsä kirjoittaa, mutta yllättäen lukijat ovat sanoneet, etteivät huomaa, missä kohtaa kirjoittaja vaihtuu. Sara kirjoitti kaikki ne kohdat, joissa kerrottiin nuorten elämästä, esimerkiksi koululaisista.  
Mitä aiot seuraavaksi kirjoittaa? 
Jokaisen työn jälkeen vedän henkeä ja odotan, nouseeko jostain vielä aihe, josta en voi olla kirjoittamatta. Kirjailijoillahan ei ole eläkeikää. Yhtenä yönä valvoessani päähäni iski uuden kirjan aihe ja ensimmäinen lause. Työntelen sitä vielä syrjään ja katson, antaako se minulle rauhan vai lähteekö kehittymään.   

Haastattelu: Mervi Heikkilä

 

Tilaa Ihan vege ja parrakas Sulo