|
Sara Kronholm ja Sisko Latvus: Ihan vege ja parrakas Sulo
Eroaako tämä aiemmin kirjoittamistasi kirjoista? Toki eroaa, kun vain osa tekstistä on omaani. Saralla on oma tyylinsä kirjoittaa, mutta yllättäen lukijat ovat sanoneet, etteivät huomaa, missä kohtaa kirjoittaja vaihtuu. Sara kirjoitti kaikki ne kohdat, joissa kerrottiin nuorten elämästä, esimerkiksi koululaisista. Mitä aiot seuraavaksi kirjoittaa? Jokaisen työn jälkeen vedän henkeä ja odotan, nouseeko jostain vielä aihe, josta en voi olla kirjoittamatta. Kirjailijoillahan ei ole eläkeikää. Yhtenä yönä valvoessani päähäni iski uuden kirjan aihe ja ensimmäinen lause. Työntelen sitä vielä syrjään ja katson, antaako se minulle rauhan vai lähteekö kehittymään. Haastattelu: Mervi Heikkilä
0 Comments
Haastattelussa Mervi Heikkilä
Työskentelet kirjastossa ja tiedät, millaisia kirjoja lapset mieluiten lainaavat. Saatko siitä ideoita omaan työhösi kirjailijana? En ole vuosiin enää ollut kirjaston asiakaspalvelussa, mutta välillä juttelen kirjastokollegojen kanssa ja kyselen, mikä on suosittua juuri nyt. Saatan kysyä myös, mistä aiheista puuttuu lastenkirjallisuutta. Millaisista kirjoista itse pidit lapsena eniten? Ensin olin eläinkirjojen suurkuluttaja. Sitten luin melkein kaikki kirjat kirjastoautostamme. Fantasia on aina ollut suosikkilajini. Saatko lukijoilta suoraa palautetta kirjoistasi? Aina välillä saan palautetta kyllä, mutta enemmänkin voisi tulla.  Onko uuden kirjasi tapahtumissa todellisuuspohjaa omasta lähipiiristäsi, vai
onko kaikki mielikuvituksen tuotetta? Hämärtäjät on kokonaan mielikuvituksen tuotetta. Tosin miljöössä on vaikutteita todellisesta paikasta. Hämärtäjien tapahtumat liittyvät luonnonsuojeluun. Mitä eläimet merkitsevät sinulle? Olisi kummallista elää ilman eläinystäviä ja kotieläimiä. Meillä on pieni luomutila lampaineen, lisäksi on lemmikkejä. Nytkin kirjoitan tätä sohvalla, Buffy-kissa kuorsaa vieressä tuolilla ja Taiga-koira nukkuu jalkopäässäni. Oletko ollut joskus softaamassa, kun osaat kuvailla peliä kirjassasi niin hyvin? Kyllä olen kokeillut ja hauskaa oli. Aiotko kertoa samoista kaveruksista vielä myöhemmin lisää? Juuri nyt se ei ole suunnitelmissa. Oletko kirjoittamassa uutta kirjaa? Olen kyllä, melkein aina on joku tai jotkut käsikirjoitukset kesken. Kuulut VaLas-kollektiiviin ja kustantajasi on Kaksipäinen Korppi. Mitä kirjailijoiden kollektiivi merkitsee sinulle? Tämä on upea mahdollisuus saada tukea ja tutustua kollegoihin. Joukossa on voimaa! Mervi Heikkilä: Hämärtäjät (Kaksipäinen Korppi, 2021) Haastattelu: Sisko Latvus Haastattelussa Sari Peltoniemi
Maahiaiset saivat taiteilijaprofessorin muistamaan, että äkäisyys voi olla myös hyväntahtoista
Kerro hiukan Vaihdokkaiden kirjoitusprosessista. Mistä ja milloin sait alkuidean kirjaasi? Sujuiko kirjoitustyö sukkelasti vai laittoivatko esimerkiksi maahiaiset välillä kapuloita rattaisiin? Tai kenties ihmiset. Vaihdokkaiden alkuperäismateriaali on peräisin ikivanhasta varastostani. Tarina on elänyt mielessäni ja muuttanut muotoaan aina uudelleen. Tavallaan kirjoitustyö on siis sujunut hyvin - hyvin hitaasti. Kirjoittaminen on tällä lailla hauska laji, että juttu voi kulkea tekijänsä mukana vaikka vuosikymmeniä ja muuttua moneen kertaan ennen kuin jokin versio onnistuu luikahtamaan julki. Muuttiko kirjoitusprosessi sinua itseäsi? Mitä opit maahiaisilta, entä ihmisiltä? Kyllä se varmaan hiukan muutti. En tiedä, opinko asioita, mutta ainakin muistin jotakin. Kuten että äkäisyyttä ei pidä aina luulla ilkeydeksi (maahiaiset) ja että moni voi olla paljon vahvempi ja sitkeämpi kuin miltä näyttää (ihmiset). Vaihdokkaissa on paljon tilannehuumoria, mutta kirja saa silti lukijan miettimään vakavampiakin asioita. Onko jotain tiettyjä teemoja, mitä halusit kirjallasi painottaa? Suoraan sanottuna en useinkaan ajattele temaattisia seikkoja etukäteen, mutta kirjoittamisen aikana sitten huomaan, että kas, tässähän käsitelläänkin nyt tuollaista asiaa. En siis erityisesti halunnut painottaa mitään, mutta olen ihan tyytyväinen, kun tulin silti painottaneeksi vaikkapa sitä, millainen merkitys on vanhempien ja lapsen välisellä yhteydellä. Ja että se yhteys ei synny vain samoista geeneistä. Vaihdokkaat on upeasti kuvittanut Eeva Tötterström. Kuinka yhteistyönne sujui? Yhteistyö sujui mitä parhaiten. Eeva kuunteli toiveita tarkalla korvalla ja lisäksi luki niin tarkoin silmin, ettei kaikkea tarvinnut sanoa. Eevan tyyli ja ideat olivat juuri sitä, mitä toivoin. Olet kätkenyt kirjaan kaksi salaviestiä, joiden avaamiseen tarvitaan koodiavain. Se kerrotaan lopussa. Mistä löysit avaimen? Avain on paljon käytetty. Netistä näitä löytyy. 
Suomen Kirjailijaliitto myönsi sinulle vastikään lasten- ja nuortenkirjallisuuden Tirlittan-palkinnon. Onnittelut! Palkinnon perusteluissa kerrotaan, että teostesi teemoja ovat muun muassa erilaisuus ja sen hyväksyminen itsessä ja muissa, luonto- ja eläinsuhde sekä lasten oikeudet. Kirjoissasi katse arkeen, maailmaan ja ihmiseen on kiehtovalla tavalla toisenlainen ja fantastinen. Miltä nämä luonnehdinnat sinusta tuntuvat? On ihmeellistä ja ihanaa kuulla omista kirjoistaan tuollaista. Kirjoittajahan vain kirjoittaa ja möyrii tarinoissaan, kehittelee niitä pala palalta ja on siellä pöheikössä kainaloitaan myöten. Toki kirjoittaminen on välillä suunnitelmallisempaakin, mutta silti kirjoittaja ei voi tietää, miltä se kaikki näyttää ulospäin varsinkaan isompana kokonaisuutena. 
Haastatteli Katariina Romppainen
Haastattelussa Katariina Romppainen
Onko sinulla teemoja, aiheita tai vaikka hahmoja, joihin palaat aina uudelleen? Yksinäisyys ja siihen liittyvä ulkopuolisuuden tunne on monessa kirjassani toistuva teema. Syyt hahmojen yksinäisyyteen voivat kyllä vaihdella. Olen myös kirjoittanut useita kirjoja, joissa päähenkilö harrastaa jotain taiteeseen liittyvää, kuten teatteria tai musiikkia. Juho tosin ei. Lasten- ja nuortenkirjoissasi on ollut sekä poika- että tyttöpäähenkilöitä. Onko sinulle ollut mutkatonta eläytyä pojan rooliin? Olen kokenut eläytymisen pojan rooliin yhtä helpoksi tai vaikeaksi kuin eläytymisen kenen tahansa hahmoni nahkoihin. Enhän kirjoita vain itseni kaltaisista henkilöistä, vaikka jotkut teemat juontavat omaan lapsuuteeni/nuoruuteeni. Hiukan minua tosin arvelutti, kun ensimmäisen kerran aloin kirjoittaa poikapäähenkilöstä. Enemmän silti arkailin kuvailla hänen sähkökitaralla soittamistaan kuin poikana olemistaan. En osaa itse soittaa kitaraa. Pelko hälveni, kun tein taustatyötä eli haastattelin paria kitaristia. (He tosin sattuivat myös olemaan poikia.) Onko mielestäsi päähenkilön sukupuolella merkitystä lapsilukijalle? Jotenkin tuntuu siltä, että tytöt lukevat sekä tytöistä että pojista kertovia kirjoja mutta pojat enimmäkseen pojista kertovia. Toivoisin toki, ettei asia olisi näin. Olen saanut pojilta palautetta tyttöpäähenkilöistä kertovista kirjoista vain omien kavereitteni lapsilta – heidät on ehkä äiti pakottanut lukemaan kirjani. Tai ainakin suositellut! Palaute on ollut kyllä myönteistä. Juholla on laktoosi-intoleranssi. Tämä aihe nousee kirjassa esiin hauskasti ja liittyy myös kirjan jännäriosuuteen. Oliko sinulla erityinen syy käsitellä laktoosi-intoleranssia? Laktoosi-intoleranssi tupsahti tarinaan sen enempiä suunnittelematta. Olen itse yliherkkä laktoosille, mutta vaivani on pieni verrattuna Juhon supervoimaan. Tunnen kyllä erään Juhon kaltaisen supersankarin.
Suosituin kirjani on tähän mennessä ollut köyhästä 13-vuotiaasta Senjasta kertova Sori vaan, se on totuus. Palautteiden perusteella jotkut lukijat ovat saaneet kirjasta vertaistukea. Toisaalta kirjaa on kiitetty siitä, että se kertoo sellaisesta maailmasta, jota lukija itse ei tunne. Jos lastenkirja kertoo vaikeasta ja raskaasta aiheesta, toivoisin, että siinä ei synkisteltäisi liikaa vaan mukana olisi myös iloa. Ja että lukijalla olisi kirjan luettuaan vähän valoisampi ja toiveikkaampi olo. Näin varsinkin, jos aihe liippaa läheltä hänen omaa elämäänsä. Lastenkirjassa ei mielestäni tarvitse käsitellä ajankohtaisia ja vaikeita asioita. Lastenkirja - kuten myös aikuistenkirja - voi vallan hyvin vain viihdyttää kepeästi tai tarjota lohdullisen tai muuten mukavan lomahetken ympäröivästä todellisuudesta. Juho Jupiter Juusola on humoristinen ja vauhdikas kirja, mutta siinä on myös tummia sävyjä. Millaisia asioita haluat tarinassasi viestiä? Tämä on kiperä kysymys. Ehkä haluan kannustaa siihen, että vaikeatkin asiat ja tilanteet käsiteltäisiin avoimesti yhdessä. Ettemme juuttuisi omiin koloihimme yksin murehtimaan. Avoimuus puhdistaa ilmaa. Uskon myös anteeksiantoon. Millainen on hyvä lastenkirja? Pitäisikö aikuislukijankin viehättyä siitä? Hyvä lastenkirja kaappaa mukaansa omaan maailmaansa niin, että lukija unohtaa kaiken muun eikä mieti, montako sivua vielä pitäisi jaksaa paahtaa. Ehkä korkeintaan hän toivoo, ettei kirja loppuisi ihan vielä. Olen varma, että aikuisetkin viehättyisivät lastenkirjoista, jos vaan lukisivat niitä. Itse luen yhä niin vanhoja suosikkejani kuin uusia lasten- ja nuortenkirjoja ja nautin niistä yhtä paljon - tai enemmän - kuin muusta kirjallisuudesta. Millaista palautetta olet saanut Juho Jupiter Juusolasta? Moni on kuvannut kirjaa helppolukuiseksi. On tykätty siitä, että tarinassa on sekä jännitystä että huumoria. Yksi poikalukija ei voinut sietää Juhon serkkua Hilmaa, joka pisti nenänsä liikaa Juhon asioihin. Myös hän luki kirjan nopeasti ja kehui sitä hyväksi. Mitä Juholle kuuluu nyt? Saammeko joskus kuulla hänen myöhemmistä vaiheistaan? Juholla menee mukavasti. Hän on tosin vihjannut minulle, että Iso-Ruusjoella liikkuu taas hämäräperäisiä tyyppejä, joten ehkä Juhosta kuullaan vielä.
Sari Peltoniemi haastatteli  Paloheinän alakoulun 5A-luokan lukupiiri on lukenut Täältä minä karkaan. Sehän olisi jo sinänsä hienoa ja tuntuisi mukavalta, mutta lisäksi oppilaat ovat käsitelleet kirjaa monin tavoin: elävöittäneet, perehtyneet, keskustelleet. Lukupiiriä vetää luokanopettaja Anu Löyttyniemi.
Lapset ovat pukeutuneet kirjan hahmoiksi "Tämä oli minulla vitosluokan lukupiirikirjana. Kaikki äikän, kuviksen, ilmaisun ym. oppitunnit valjastettiin kirjan aiheille ja teemoille. Valtava innostus!" Anu Löyttyniemi
Terveisiä orpokodista. "Hauskaa on ollut." Kirjailijalle on mahdottoman elähdyttävää nähdä, että hänen teoksensa elää ja liikkuu, on olemassa. Että joku pitääkin siitä eikä se jää iäksi hyllyyn virumaan.
On tutkittu kanji-merkkejä, henkilöitä ja miljöötä. Sain lukupiiristä valokuvia, jotka talletan tähän blogiin ja sydämeeni. (Lasten kuvien käyttöön on pyydetty ja saatu luvat.) Kuvien perusteella rohkenen arvella, että kirja on herättänyt innostusta.  Leopolda ja Ursula  On suunniteltu robotteja tarkkoine yksityiskohtineen. Täältä minä karkaan edullinen sarjakirjatilaus kouluja varten löytyy tuosta alta. Sari Peltoniemi Kuvat Anu Löyttyniemi  Täältä minä karkaan on yksi kuudesta ehdokkaasta vuoden 2021 Lasten LukuVarkaus -palkinnon saajaksi. Lasten LukuVarkaushan on sellainen palkinto, jonka voittajan päättävät lapsilukijat, joskin asiantuntijaraati on valinnut finaalikirjat. Palkintoa on jaettu jo vuodesta 2001.
Finalistikirjat: Vuokko Hurme: Värikkäät, Tiukun salaisuus, S&S (kuvitus Reetta Niemensivu) Minna Levola: Tylsä elämäni, Karisto Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä, Tammi (kuvitus Mari Ahokoivu) Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan, RanRan Anja Portin: Radio Popov, S&S (kuvitus Miila Westin) Tuutikki Tolonen: Agnes ja unien avain, WSOY (kuvitus Kati Vuorento) Hienoa, että lastenkirjallisuutta nostetaan. Tässä kohti voi tuntua hurskastelulta, mutta totean kuitenkin myös, että todella moni mainio lastenkirja (ja aikuistenkin) jää kokonaan vaille huomiota. Ei ole mitenkään tavatonta, että lasten- tai nuortenkirja ei saa yhden yhtä kritiikkiä lehdissä tai blogeissa, ei esittelyjä, ei mainontaa, ei pihaustakaan missään. Toki kirja voi silti liikkua hyvin kirjastoissa ja saada lukijoita, mutta tekijän kannalta näkymättömyys saattaa joskus käydä raskaaksi. Valitan tästä joskus lisää ja yritän pöyhiä asiaa vähän perusteellisemmin, mutta nyt nautin juhlan kunniaksi jos en maljaa, niin ainakin kahvia ja baakelssia. Sari Peltoniemi Arvid Lydecken - palkinto myönnetään ansiokkaalle lastenkirjalle. Palkinnon jakaa Suomen Nuorisokirjailijat ry. Ehdokkaat on valittu vuoden 2020 aikana ilmestyneistä kotimaisista lastenkirjoista.  Tämä on juhlahetki sekä minulle että VaLas-kollektiiville. Kirjani ovat saaneet vuosien varrella paljon palkintoehdokkuuksia ja olen voittanutkin mm. Laivakello-palkinnon. Ehdokkuuskin ilahduttaa toki kovasti, mutta onpa järisyttävää ottaa viimein vastaan voittopokaali! Kiitän lämpimästi Suomen Nuorisokirjailijoita. Kiitän RanRan-kustannusta eli armasta siippaani, joka on kannustanut ja potkinut eteenpäin ja tehnyt asioita, joita en itse osaa. Kiitän VaLas-kollektiivia. Kuulkaa kaverit, ilman teitä tätä kirjaa ei olisi olemassa. Varsinkin kiitän Anne Leinosta ja Hannu Hirvosta, jotka lukivat käsikirjoitukseni moneen kertaan, korjasivat ja kommentoivat ja vahvistivat luottamustani tähän juttuun. Kiitos myös kansitaiteilija Paula Mäntymäelle - hänen ammattitaitonsa ansiosta kirja näyttää hienolta ja houkuttelevalta. Tule moikkamaan keskiviikkona 20.1.2021 klo 17 – 19. Voit esittää kysymyksiä vaikka Täältä minä karkaan -kirjasta. Luen myös otteita ja ehkä kerron vähän muistakin kirjoistani. Paikka on Kirjailija Sari Peltoniemen sivu Facebookissa. Sinun ei tarvitse liittyä facebookiin osallistuaksesi tapahtumaan. Palkintoperustelut: Peltoniemi, Sari: Täältä minä karkaan (RanRan kustannus 2020, 228 s.) Sodan ja vallankaappauksen myötä Leopolda vanhempineen on päätynyt pakolaisleiriin. Vanhempiensa kadottua Leopolda lähetetään monen muun lapsen tavoin Aamuruskon lastenkotiin. Lastenkodin arki on nälän ja raadannan täyttämää aamusta iltaan. Pienimmätkin rikkeet kirjataan ylös ja rangaistukseksi joutuu koppiin. Kun rikkeistä kerääntyneitä miinuspisteitä on viisikymmentä, ihoon tatuoidaan musta rasti.Lapsia pelotellaan öisin kadulla kulkevalla Kaapparirohmulla, joka iskee rautaisen kouran ikkunasta sisään ja kaappaa ihmisiä mukaansa. Siksi sängyssä täytyy maata hiljaa paikallaan. Leopolda näkee aikuisten valheiden läpi ja ryhtyy suunnittelemaan pakoa painajaismaisesta lastenkodista. Kirjasta löytyy yhtymäkohtia nykypäivän pakolaisten kohtaloihin, eriarvoisuuteen ja yhteiskunnan valta-asetelmiin. Teos pureutuu lasten oikeuksiin ja siihen, miten tärkeää on toisinaan uskaltaa kyseenalaistaa aikuisten määräämiä sääntöjä ja ehtoja. Vaikuttava tarina kertoo hylätyistä lapsista, jotka haluavat muutosta ja lähtevät yhdessä rohkeasti kohti tuntematonta. Taidokas kirja saa lukijan pohtimaan itselleen tärkeitä asioita ja niiden menettämistä. Toivoa on mahdollista löytää myös toivottomuuden keskellä.” Nuorisokirjailijat jakaa myös Topelius-palkinnon ansiokkaalle nuortenkirjalle. Sen sai Meri Luttinen teoksestaan Myrskynsilmä. Sari Peltoniemi 18.1.2021 
Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen ehdokkaat vuodelle 2021 on valittu. Topelius-palkinto myönnetään ansiokkaalle nuortenkirjalle ja Arvid Lydecken -palkinto ansiokkaalle lastenkirjalle. Palkinnot jakaa Suomen Nuorisokirjailijat. Täältä minä karkaan on Arvid Lydecken -ehdokkaana 2021.
Täältä minä karkaan Leopoldalla on mukavat vanhemmat ja viihtyisä koti. Hän käy koulua ja huolehtii Jaguaari- kissastaan. Kaikki muuttuu, kun Dyniassa tehdään vallankaappaus. Leopolda päätyy Aamuruskon lastenkotiin, jossa on vastassa ihana Agatha-täti. Helpotus vaihtuu kuitenkin nopeasti huoleksi, kun Leopolda huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Kadulla partioi Kaapparirohmu ja puutarhassa touhuaa merkillinen robomies. Lopulta Leopolda ymmärtää, että hänen on paettava. Täältä minä karkaan sai alkunsa Varsovasta. Sari kertoo kirjan taustoista lisää videolla.
Tässä komea Arvid Lydecken ehdokaslista 2021:
-Lampela, Hannele: Talventaian tarinoita: Lumikuningattaren lumous (Otava 2020) -Peltoniemi, Sari: Täältä minä karkaan (RanRan 2020) -Pörsti, Miikka: Gorilla (S&S 2020), kuvittanut Anne Vasko -Snow, Cristal: Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku (Tammi 2020), kuvittanut Kati Vuorento -Tolonen, Tuutikki: Agnes ja unien avain (WSOY 2020), kuvittanut Kati Vuorento Arvid Lydecken -palkinto myönnetään ansiokkaalle lastenkirjalle. Palkinnot jakaa Suomen Nuorisokirjailijat ry. Vuoden 2021 ehdokkaat sekä voittajat valitaan vuoden 2020 aikana ilmestyneistä kotimaisista lasten- ja nuortenkirjoista. Voittajat julkistetaan tammikuussa 2021. Molempien Kopioston tukemien palkintojen arvo on 2021 euroa. Palkintoraatiin kuuluvat tutkija, tietokirjailija ja raadin puheenjohtaja Sara Kokkonen, kirjastovirkailija Marjo Hämäläinen sekä luokanopettaja Matias Laivamaa. Antti Tammela Marraskuun lopussa jaettiin ensimmäinen VaLas-palkinto. Sen saivat luokanopettaja Anu Löyttyniemi ja Paloheinän alakoulun 5A-luokka lukupiiritoiminnastaan. Palkinnolla VaLas-kollektiivi haluaa kiittää ja kannustaa kaikkia koululaisten lukupiirejä ympäri Suomen.
Kirjoja kirjamaistiaisissa kiertää yleensä noin kuusi, jopa kahdeksan, jotta on mistä valita. Näin opettaja voi myös varioida vaikeusastetta, jotta mukaan tulee myös helppolukuinen ja ohut kirja hitaammille lukijoille. Jokaisesta kirjasta siis kirjoitetaan lukutuokion jälkeen lyhyt kommentti, omat tunnelmat ylös, jotta niihin voi lopuksi palata. Kun kaikki kuusi kirjaa on maisteltu, oppilas numeroi kirjat toivejärjestykseensä 1.-6./1.-8. Vuosien varrella metodini on kehittynyt ja nykyään pyydän lopuksi merkitsemään monisteeseen parhaan kirjan punaisella ja seuraavan vihreällä jne., jotta saan nopeasti silmäilemällä jo tuntuman tulevien ryhmien suosikeista ja mahdollisesta ryhmäkoosta. Opettajan suuri ohjauksellinen tehtävä ja taidonnäyte on muodostaa sopivantasoiset ja ryhmädynamiikaltaan toimivat kirjaryhmät. Hyvä oppilaantuntemus auttaa tässä. Olen onnistunut aina antamaan oppilaalle toivekirjan ja ”siedettävän” ryhmän jatkotyötä varten. Yleensä oppilas on saanut ykköstoiveensa toteen tai jos ryhmät ovat liian suuria, kakkostoiveensa. Lukupiirin aloitus on aina innostusta ja odotusta täynnä. Joskus on käynyt niin, että oppilas on valinnut liian vaikean kirjan eikä ole halunnut sitä vaihtaa, koska on niin tykästynyt siihen, ainoastaan siihen. Silloin olen ollut yhteydessä kotiin ja olemme sopineet ääneenluku- ja vuorolukutavoitteet/pvä vanhempien kanssa. Näin kirjaa ei ole tarvinnut vaihtaa. Joskus tämä on ollut motivaation kannalta välttämätön järjestely. Ja joskus tästä on auennut lukijaura! Koulukirjastossamme ei yleensä ole tarpeeksi kirjoja mihinkään lukupiiriin, joten teen varaukset jo etukäteen kaupunginkirjastoon ennakoiden, ounastellen ja arvuutellen tulevia valintoja. Tässä joutuu olemaan hieman velho, mutta sehän onnistuu!
Millaista välineistöä tarvitaan lukupiirin vetämiseen? Minimivaatimus on luokallinen kirjoja. Minimissään kaksi samaa kirjaa. Usein minulla on noin viisi samaa kirjaa lainassa ryhmää kohden. Ryhmät ovat yleensä kolmen, neljän tai viiden hengen ryhmiä. Kuusi jäsentä on jo hieman liikaa. Saattaa mennä riehumiseksi. Käytän myös parilukemista, jos luokassa on esim. kaksi huippulukijaa, jotka haluavat monisataasivuisen kirjan, johon muiden taidot eivät yllä. Tai hitaille lukijoille saattaa olla helppolukuinen kirja, joka ei muita kiinnosta. Myös pari on lukupiirissä ryhmä. Mikä on mielestäsi lukupiirissä tärkeintä? Tärkeintä lukupiirissä on OMAVALINTAINEN KIRJA. Itseä kiinnostava, juuri omantasoinen kirja. Sen lisäksi käytän lukupiirissä paljon toiminnallisia menetelmiä, moniaistisuutta ja monikanavaisuutta. Tämä tukee heikkoa lukijaa, mutta motivoi ihan kaikkia. Lukupiirin edetessä teemme ajatuskarttoja, mandaloita, kirjan henkilöiden päiväkirjatekstejä, viestejä tai kortteja. Keräämme kirjoihin sopivia esineitä. Etsimme netistä kirjaan sopivia maisemia. Valitsemme kirjan tunnelmaan sopivan värin, musiikin, teemme äänimaiseman. Esitämme kirjakatkelmista pieniä improja, teemme patsaita, esitämme kohtauksia pantomiimina. Pukeudumme henkilöhahmoiksi. Teemme haastatteluja. Piirrämme karttoja tapahtumapaikoista. Rakennamme kirjan maailmat seinälle tasoon tai kolmiulotteisiksi laatikkoon. jne. jne. Kirjaa käsitellään tietysti keskustellen, mutta keskustelukysymyksiä pohditaan myös etukäteen ja lukemisen aikana, jolloin huomiot voi tarralaputtaa ja ajatukset kirjata lappuun lukemisen edetessä. Lisäksi keskustelussa auttavat noppa, hyrrä ja keskustelunokka. Lukupiiritapaamisissa ei ole tyhjiä hetkiä.  Paloheinän 5A:n oppilaita ja Ilmarin ihmelääke Onko vanhemmilta tullut palautetta tästä toiminnasta? Vanhemmat kiittelevät kyllä, kun lukuinto näkyy kotonakin, mutta aika vähän tulee palautetta kotoa. Vanhemmat kiinnittävät huomionsa enemmän suorituksiin eri oppiaineissa, koenumeroihin ja muuhun konkreettiseen. Lukupiirin tulokset näkyvät hyvänä luokkahenkenä ja kivana ilmapiirinä. Tätä eivät vanhemmat aina näe. Eikä heillä useinkaan ole vertailukohtia. Mitä lukeminen saa aikaan oppilaissa? Meillä on lukupiirissä neljän K:n ohjelma: Kuuntele, Katso silmiin, Kerro mielipiteesi (ja perustele) ja Kysy (eli vie keskustelua eteenpäin). Nämä kaikki taidot harjaantuvat lukupiirissä. Mitä muuta ihminen yhteiskunnassa toimimiseen tarvitsee? Oppilaat kunnioittavat toisiaan, arvostavat toistensa mielipiteitä ja viihtyvät koulussa, kun näitä taitoja harjoitellaan. Lukupiirillä on todellakin osuutensa tässä. Oppilaiden lukunopeus ja luetunymmärtäminen parantuvat ja se näkyy kaikessa oppimisessa. He onnistuvat monessa muussakin oppiaineessa tästä syystä. Elämästä tulee helpompaa, kun osaa lukea! Sitten mennään henkilökohtaisiin asioihin. Anu Löyttyniemi on tarmokas ja kekseliäs lukupiirin vetäjä, mutta millaisista kirjoista hän itse pitää ja mitä haluaa sanoa kirjailijoille? Ellet olisi opettaja, mitä tekisit? Haaveammattini oli näyttelijä. Koulutyössä nautin myös ohjaamisesta. Olen kirjoittanut ilmaisutaidonkirjan Sukkela suu, ketterä keho vuonna 2003 ja sen opein kannustan ja rohkaisen oppilaita pienestä pitäen uskaltamaan ja esiintymään. Lempikirjasi? Aivan pikkuisena Maijaliisa Kauppisen Pikku Töyhtö Höyhensaarella, joka luettiin puhki, ja josta ukkini luki minulle: naminaMIRUsinapullia hassusti painottaen sekä ensimmäinen ”äänikirjani”, isän kaksikelanauhurille eli magnetofonille nauhoittama, äitini ääneen lukema Anna Taurialan Leenan sairaalamatka. Yläasteiässä Sinuhe sekä Anna Karenina tekivät valtavan vaikutuksen ja eräs hieno lukukokemus oli Sofian maailma -kirja, jonka myös isäni luki ja sen jälkeen keskustelimme yhdessä tästä filosofian huipputeoksesta. Myöhempiä lemppareita ovat olleet mm. Akvarelleja Engelin kaupungista (Jukka Viikilä) ja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Mia Kankimäki). Lempisitaattisi? Klassinen sitaatti Lukeminen kannattaa aina, mutta kannattaa-verbi merkityksessä kannattelee! Minua lukeminen on aina kannatellut. (En ole erityisen onnellisesta perheestä, mutta kodissani on aina luettu PALJON. Kaikki perheet pitäisi saada lukemisen äärelle! Ei vain lapset.) Huomaan työssäni, kuinka tärkeitä tarinat ovat varsinkin introverteille, yksinäisille lapsille.
Olin lukeva lapsi. Seitsemän vuotta myös ainokainen ja aika yksinäinen. Kirjojen ansiosta sain kuitenkin onnellisen lapsuuden. Upposin ja pakenin kirjojen maailmaan. Sain kehittää eläytymiskykyä, sanavarastoani ja mielikuvitustani lastenkirjojen lehdillä. Olin innoissani, kun 70-luvun ankeat, riitaisat ja synkät, maailmanloppua enteilevät lastenkirjatekstit vaihtuivat iloisempiin ja vauhdikkaampiin tunnelmiin ja seikkailuihin.
On tärkeää, että lapsille kirjoitetaan paljon erilaista kirjallisuutta. Nykyään on palattu (ainakin kustannusohjelmissa) taas yhdenmuottiseen lastenkirjallisuuteen tai ainakin luisuttu siihen suuntaan. Kuin seiskytluvulla. Monenlaista pitää olla! Tavallista, erikoista ja arkista. Samaistuttavaa. Toivottavasti te kirjailijat jaksatte kirjoittaa ja sitkeästi tarjota kustannettavaksi MONENLAISTA! PS. Olen mielelläni näissä lukutalkoissa pitkään. Houkuttelen ja jujutan lapsia lukemaan monenlaista, omanlaista! Eikä opettajien kouluttaminenkaan menisi hukkaan… Sari Peltoniemi Kuten tiedämme, kaikki kirjamessut on tältä vuodelta peruutettu tai ne järjestetään virtuaalisesti. Tampereella on päädytty pienimuotoisempaan Kirjaviikko-ohjelmaan, jossa VaLas-kollektiivi on mukana kahdesti. Kumpikin näistä ohjelmanumeroista on hyvin kiinnostava ja ajankohtainen, vaikka itse sanonkin. (Palkinnosta oli puhetta jo aiemmassa postauksessa.)  Sari Peltoniemi, Päivi Heikkilä-Halttunen, Päivi Lukkarila, Johanna Hulkko Maanantain paneelikeskusteluun saimme mukaan kriitikko-tutkija-tietokirjailija-kouluttaja-blogisti Päivi Heikkilä-Halttusen, jonka kirja-arvioita voi lukea Lastenkirjahylly-blogista. Päivi tuntee suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden läpikotaisin, joten luvassa on tarkkoja huomioita siitä missä mennään. Johanna Hulkko, Päivi Lukkarila ja minä tietenkin katselemme kenttää kirjailijanäkökulmasta. Me kaikki olemme olleet alalla jo pitkään ja pomppineet jumalten pomppulinnassa. Millä korkeudella ollaan nyt? Kummastakin tilaisuudesta voi myös ostaa VaLas-kirjoja. Maanantai 23.11. klo 17 - 18 Tampere-talon Aula-klubi Lastenkirjallisuus 2020: haasteet ja uudet tuulet Kirjallisuuskriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen sekä VaLas-kollektiivin kirjailijat Johanna Hulkko, Päivi Lukkarila ja Sari Peltoniemi keskustelevat. Miltä kenttä näyttää kriitikon silmin, miten kirjailija voi reagoida alan murrokseen – ja miten ylläpidetään lukuintoa? Lauantai 28.11. klo 12 - 13 Tampere-talon pieni sali
VaLas-palkinto VaLas-kollektiivi myöntää palkinnon lasten lukuinnon edistämisestä. Palkinnon jakavat taiteilijaprofessori Sari Peltoniemi ja kirjailija Katariina Romppainen. Palkinnon saaja tai saajat paljastetaan tietenkin vasta paikan päällä. Palkinto on kirjapaketti, joka sisältää kaikki VaLas-julkaisut. Sari Peltoniemi |
KIRJOITTAJAT
Sari Peltoniemi aRKISTOT
March 2022
AIHEET
All
|
RSS Feed
Site powered by Weebly. Managed by Avaruus.net