Tällainen on koululaisten lukupiiri: haastattelussa VaLas-palkittu Anu Löyttyniemi

Marraskuun lopussa jaettiin ensimmäinen VaLas-palkinto. Sen saivat luokanopettaja Anu Löyttyniemi ja Paloheinän alakoulun 5A-luokka lukupiiritoiminnastaan. Palkinnolla VaLas-kollektiivi haluaa kiittää ja kannustaa kaikkia koululaisten lukupiirejä ympäri Suomen.

Miksi koululaisilla pitäisi olla lukupiirejä, Anu?
Siksi että me aikuisetkin haluamme jakaa kokemuksiamme, tuntojamme ja ajatuksiamme kirjoista, tv-sarjoista tai elokuvista. Lukupiirin paras osa ja sen ydinneste on YHTEISÖLLISYYS! Jaamme saman maailman oman ryhmän kanssa, ainakin hetken verran.

Miten tällainen lukupiiri toimii? Miten löydetään jokaiselle lukijalle sopivat kirjat? 
​
Lukupiirini alkaa aina kirjamaistiaisilla. Siinä oppilas lukee 3 minuutin ajan yhtä kirjaa eteenpäin. Ei selata. Ei lueta takakansitekstiä, vaan sukelletaan suoraan kirjan tekstiin. Siinä selviää nopeasti kirjan tyyli, vaikeustaso ja aihepiiri. Oppilaat ovat usein heti hyvin tietoisia siitä, mikä kolahtaa, mikä imaisee mukaansa. Sellainen kirja saa lukijaltaan heti monta tähteä ja esim. luonnehdinnan ”Tätä haluan lukea lisää!!” (Minulla on omasta oppimateriaalista kootut valmiit monistepohjat, joille tuntemukset kirjataan.) ​

Anu Löyttyniemi

Kirjoja kirjamaistiaisissa kiertää yleensä noin kuusi, jopa kahdeksan, jotta on mistä valita. Näin opettaja voi myös varioida vaikeusastetta, jotta mukaan tulee myös helppolukuinen ja ohut kirja hitaammille lukijoille. Jokaisesta kirjasta siis kirjoitetaan lukutuokion jälkeen lyhyt kommentti, omat tunnelmat ylös, jotta niihin voi lopuksi palata. Kun kaikki kuusi kirjaa on maisteltu, oppilas numeroi kirjat toivejärjestykseensä 1.-6./1.-8. ​
​
Vuosien varrella metodini on kehittynyt ja nykyään pyydän lopuksi merkitsemään monisteeseen parhaan kirjan punaisella ja seuraavan vihreällä jne., jotta saan nopeasti silmäilemällä jo tuntuman tulevien ryhmien suosikeista ja mahdollisesta ryhmäkoosta. 

Opettajan suuri ohjauksellinen tehtävä ja taidonnäyte on muodostaa sopivantasoiset ja ryhmädynamiikaltaan toimivat kirjaryhmät. Hyvä oppilaantuntemus auttaa tässä. Olen onnistunut aina antamaan oppilaalle toivekirjan ja ”siedettävän” ryhmän jatkotyötä varten. Yleensä oppilas on saanut ykköstoiveensa toteen tai jos ryhmät ovat liian suuria, kakkostoiveensa. Lukupiirin aloitus on aina innostusta ja odotusta täynnä. 

Joskus on käynyt niin, että oppilas on valinnut liian vaikean kirjan eikä ole halunnut sitä vaihtaa, koska on niin tykästynyt siihen, ainoastaan siihen. Silloin olen ollut yhteydessä kotiin ja olemme sopineet ääneenluku- ja vuorolukutavoitteet/pvä vanhempien kanssa. Näin kirjaa ei ole tarvinnut vaihtaa. Joskus tämä on ollut motivaation kannalta välttämätön järjestely. Ja joskus tästä on auennut lukijaura!

Koulukirjastossamme ei yleensä ole tarpeeksi kirjoja mihinkään lukupiiriin, joten teen varaukset jo etukäteen kaupunginkirjastoon ennakoiden, ounastellen ja arvuutellen tulevia valintoja. Tässä joutuu olemaan hieman velho, mutta sehän onnistuu!

Paloheinän 5A:n lukupiiri

Kuinka houkutellaan lukemaan sellainen oppilas, jota ei kiinnosta tai joka ei oikein jaksa keskittyä? 
​
Motivoinnissa ovat kaikki keinot käytössä lukukoirasta, -maskotista, ylimääräisen aikuisen avusta aina opettajan ”kiristykseen ja lahjontaan” asti. Olen itse innostunut aiheesta ja siinä sitä innostuu suurin osa luokkaakin, ja lopulta innokkaat oppilaat vetävät hangoittelevankin mukaansa. Kun lukupiiri toimii tiiviinä jaksona, se tempaisee otteeseensa. Jos joku ei saa kirjaa luettua sovitussa rytmissä, putoaa hän yhteisistä kivoista toiminnallisista jutuista ja keskusteluista pois. Ei pääse mukaan kirjan maailmaan, eikä pysty jakamaan sitä ryhmän kanssa. Koulussa tehdään paljon tylsempiäkin juttuja, joten tässä yleensä halutaan olla mukana. Eli luetaan kirja. Kun edellinen lukupiiri loppuu, oppilaat toivovat heti uutta, mutta opettajan täytyy kyllä välillä vetää henkeä! Lukupiiri pyörii yleensä yhden aikuisen varassa, joten siinä saa revetä moneksi. Tauko on tarpeen.

​

Millaista välineistöä tarvitaan lukupiirin vetämiseen?

 Minimivaatimus on luokallinen kirjoja. Minimissään kaksi samaa kirjaa. Usein minulla on noin viisi samaa kirjaa lainassa ryhmää kohden. Ryhmät ovat yleensä kolmen, neljän tai viiden hengen ryhmiä. Kuusi jäsentä on jo hieman liikaa. Saattaa mennä riehumiseksi. Käytän myös parilukemista, jos luokassa on esim. kaksi huippulukijaa, jotka haluavat monisataasivuisen kirjan, johon muiden taidot eivät yllä. Tai hitaille lukijoille saattaa olla helppolukuinen kirja, joka ei muita kiinnosta. Myös pari on lukupiirissä ryhmä.

Mikä on mielestäsi lukupiirissä tärkeintä? 

Tärkeintä lukupiirissä on OMAVALINTAINEN KIRJA. Itseä kiinnostava, juuri omantasoinen kirja. Sen lisäksi käytän lukupiirissä paljon toiminnallisia menetelmiä, moniaistisuutta ja monikanavaisuutta. Tämä tukee heikkoa lukijaa, mutta motivoi ihan kaikkia. Lukupiirin edetessä teemme ajatuskarttoja, mandaloita, kirjan henkilöiden päiväkirjatekstejä, viestejä tai kortteja. Keräämme kirjoihin sopivia esineitä. Etsimme netistä kirjaan sopivia maisemia. Valitsemme kirjan tunnelmaan sopivan värin, musiikin, teemme äänimaiseman. Esitämme kirjakatkelmista pieniä improja, teemme patsaita, esitämme kohtauksia pantomiimina. Pukeudumme henkilöhahmoiksi. Teemme haastatteluja. Piirrämme karttoja tapahtumapaikoista. Rakennamme kirjan maailmat seinälle tasoon tai kolmiulotteisiksi laatikkoon. jne. jne. 

Kirjaa käsitellään tietysti keskustellen, mutta keskustelukysymyksiä pohditaan myös etukäteen ja lukemisen aikana, jolloin huomiot voi tarralaputtaa ja ajatukset kirjata lappuun lukemisen edetessä. Lisäksi keskustelussa auttavat noppa, hyrrä ja keskustelunokka. Lukupiiritapaamisissa ei ole tyhjiä hetkiä.​

Paloheinän 5A:n oppilaita ja Ilmarin ihmelääke

​Onko vanhemmilta tullut palautetta tästä toiminnasta? 

Vanhemmat kiittelevät kyllä, kun lukuinto näkyy kotonakin, mutta aika vähän tulee palautetta kotoa. Vanhemmat kiinnittävät huomionsa enemmän suorituksiin eri oppiaineissa, koenumeroihin ja muuhun konkreettiseen. Lukupiirin tulokset näkyvät hyvänä luokkahenkenä ja kivana ilmapiirinä. Tätä eivät vanhemmat aina näe. Eikä heillä useinkaan ole vertailukohtia.

Mitä lukeminen saa aikaan oppilaissa? 

Meillä on lukupiirissä neljän K:n ohjelma: Kuuntele, Katso silmiin, Kerro mielipiteesi (ja perustele) ja Kysy (eli vie keskustelua eteenpäin). Nämä kaikki taidot harjaantuvat lukupiirissä. Mitä muuta ihminen yhteiskunnassa toimimiseen tarvitsee? Oppilaat kunnioittavat toisiaan, arvostavat toistensa mielipiteitä ja viihtyvät koulussa, kun näitä taitoja harjoitellaan. Lukupiirillä on todellakin osuutensa tässä. Oppilaiden lukunopeus ja luetunymmärtäminen parantuvat ja se näkyy kaikessa oppimisessa. He onnistuvat monessa muussakin oppiaineessa tästä syystä. Elämästä tulee helpompaa, kun osaa lukea!

Sitten mennään henkilökohtaisiin asioihin. Anu Löyttyniemi on tarmokas ja kekseliäs lukupiirin vetäjä, mutta millaisista kirjoista hän itse pitää ja mitä haluaa sanoa kirjailijoille?
Ellet olisi opettaja, mitä tekisit? 

Haaveammattini oli näyttelijä. Koulutyössä nautin myös ohjaamisesta. Olen kirjoittanut ilmaisutaidonkirjan Sukkela suu, ketterä keho vuonna 2003 ja sen opein kannustan ja rohkaisen oppilaita pienestä pitäen uskaltamaan ja esiintymään.

Lempikirjasi? 

Aivan pikkuisena Maijaliisa Kauppisen Pikku Töyhtö Höyhensaarella, joka luettiin puhki, ja josta ukkini luki minulle: naminaMIRUsinapullia hassusti painottaen sekä ensimmäinen ”äänikirjani”, isän kaksikelanauhurille eli magnetofonille nauhoittama, äitini ääneen lukema Anna Taurialan Leenan sairaalamatka. 

Yläasteiässä Sinuhe sekä Anna Karenina tekivät valtavan vaikutuksen ja eräs hieno lukukokemus oli Sofian maailma -kirja, jonka myös isäni luki ja sen jälkeen keskustelimme yhdessä tästä filosofian huipputeoksesta.

Myöhempiä lemppareita ovat olleet mm. Akvarelleja Engelin kaupungista (Jukka Viikilä) ja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Mia Kankimäki).

Lempisitaattisi? 

Klassinen sitaatti Lukeminen kannattaa aina, mutta kannattaa-verbi merkityksessä kannattelee! Minua lukeminen on aina kannatellut. (En ole erityisen onnellisesta perheestä, mutta kodissani on aina luettu PALJON. Kaikki perheet pitäisi saada lukemisen äärelle! Ei vain lapset.) 
​
Huomaan työssäni, kuinka tärkeitä tarinat ovat varsinkin introverteille, yksinäisille lapsille.​

​Millaisen viestin haluaisit lähettää lasten- ja nuortenkirjailijoille? 

Ensimmäinen kirjailija, johon sain tutustua, oli Irja Lappalainen. Rakas opettajani Raili Niemensivu kannusti minua kirjoittamaan ja kirjoitinkin lukuisia lastenkirjoja ala-asteiässä. Raili vei kirjoituksiani OIKEAN kirjailijan, Irjan arvioitavaksi ja sain käydä kirjailijan kotona kylässä saamassa palautetta. Tämä on elämäni tärkeimpiä kokemuksia! Opettajani, nyt jo ysikymppinen Raili on edelleen voimissaan ja tapasimme viime vuonna kirjamessuilla ja olemme pitäneet näihin päiviin asti yhteyttä. 

Kirjailijat, te teette tärkeää työtä.

Olin lukeva lapsi. Seitsemän vuotta myös ainokainen ja aika yksinäinen. Kirjojen ansiosta sain kuitenkin onnellisen lapsuuden. Upposin ja pakenin kirjojen maailmaan. Sain kehittää eläytymiskykyä, sanavarastoani ja mielikuvitustani lastenkirjojen lehdillä. Olin innoissani, kun 70-luvun ankeat, riitaisat ja synkät, maailmanloppua enteilevät lastenkirjatekstit vaihtuivat iloisempiin ja vauhdikkaampiin tunnelmiin ja seikkailuihin. 
On tärkeää, että lapsille kirjoitetaan paljon erilaista kirjallisuutta. Nykyään on palattu (ainakin kustannusohjelmissa) taas yhdenmuottiseen lastenkirjallisuuteen tai ainakin luisuttu siihen suuntaan. Kuin seiskytluvulla.

Monenlaista pitää olla! Tavallista, erikoista ja arkista. Samaistuttavaa. Toivottavasti te kirjailijat jaksatte kirjoittaa ja sitkeästi tarjota kustannettavaksi MONENLAISTA! 

PS. Olen mielelläni näissä lukutalkoissa pitkään. Houkuttelen ja jujutan lapsia lukemaan monenlaista, omanlaista! Eikä opettajien kouluttaminenkaan menisi hukkaan…

Sari Peltoniemi