Luukku 6. Sari Peltoniemi

RIITTA JA HALLI LINNAN JUHLISSA (aiku)

Katkelma novellista antologiassa Iloinen itsenäisyys (Robustos)

Riitta Savolainen oli kesällä täyttänyt viisikymmentä vuotta, joten tiesi odottaa kutsua Linnan juhliin. Naapurit alkoivat kysellä jo lokakuun alussa, oliko kutsu saapunut. Riitta kyllästyi vastaamaan ja lupasi laittaa kutsun ilmoitustaululle heti kun saisi sen näppeihinsä. Valmistautumisen hän oli tietenkin aloittanut jo hyvissä ajoin.  
   Hän ei tiennyt, että kolmannen kerroksen Halli, sekarotuinen, joskin pääasiallisesti suomenpystykorva, oli Riitan tavoin syntynyt kesäkuussa ja täyttänyt tänä vuonna seitsemän, joka vastaa suunnilleen ihmisen viittäkymmentä vuotta. Halli ei ollut juhlinut syntymäpäiväänsä, koska ei muistanut ikäänsä, mutta sen lääkäri piti tarkkaa huolta data-arkistostaan ja tiedotti järjestelmällisesti presidentinkansliaan kaikista sopivassa iässä olevista asiakkaistaan.
   Halli ei piitannut kemuista. Se ei ollut koskaan käynyt Helsingissä eikä olisi halunnut mennä nytkään. – Saavutettu etu, se murisi hampaittensa välistä. Olisi pakko mennä, kun yhteisen asian eteen oli nähty niin paljon vaivaa.
   Pitkään se pohti, voisiko mennä yhdessä Riitan kanssa. Ehkä Riitta voisi auttaa Hallia, kun kerran oli suunnitellut juhlia jo vuosikaudet. Pitäisi varmaan peseytyä, käydä trimmaajalla ja kiillotuttaa mitalit. Ehkä hankkia uusi panta, mutta millainen olisi hyvä?
   Lopulta Halli uskaltautui raapaisemaan Riitan ovea.
   - Voi kuinka hauskaa! Riitta kattoi Hallille vesikupin lattialle ja otti itse kupillisen kahvia. Hän oli hyvin innokas valmistautumaan yksissä tuumin Hallin kanssa.
   - Älä ota itseesi, mutta sanoisin, että meidän molempien on syytä laihduttaa muutama kilo. Että ollaan sitten eduksemme televisiokameroiden edessä. Aloitetaan tehotreeni heti. Kymmenen kilometriä kahdesti päivässä, mitäs sanot? Sinähän tykkäät lenkkeillä aamuin, illoin.
   Riitta oli pitkästä aikaa sovittanut pukuaan aamulla. Se oli kyllä mahtunut kiinni, mutta kinnannut rumasti vyötäröltä ja käsivarsista. Johtui epäilemättä kaikista niistä suunnittelupalavereista, joita hän oli pitänyt naapureitten kanssa kahvin ja pullan äärellä. Ei ollut aikaa eikä rahaa teettää uutta leninkiä, joten piti saada uusi Riitta. Halli oli saapunut hänen ovelleen kuin taivaan lahjana: parempaa lenkkiseuraa ja kirittäjää ei voinut keksiä.
   Riitta ja Halli aloittivat lenkkeilyn saman tien. Se muistutti kumpaakin niistä ajoista, kun koirat olivat olleet ihmisten lemmikkejä ja juosseet narun päässä silloin kun omistajille sattui sopimaan.
​   Muisto ei kuitenkaan nostattanut Hallissa pahaa mieltä saati katkeruutta. Se juoksi nyt yhtä vapaana kuin Riitta ja iloitsi suuresti siitä, että kumpikin sai pysähtyä nuuskimaan silloin kun halusi ja pissata puun juurelle, jos tunsi tarvetta.

Iloinen itsenäisyys