Pikkuinen tähti taivaanreunaa ui,
sakaroistaan kuusenlatvaan takertui. Irti yritti, itki ja hätäili. Jäisiä kyyneleitä hangelle helisi. Kyynelten tiu'ut poro kuuli. Hätkähti ensin poronkelloiksi luuli. ”Kuka taivaalla lentää?” poro ihmetteli katsahti ylös: tähti oksissa säteili. Tähti suri: ”Tähänkö jäin? Yö aamuksi vaihtuu, liukenen valoon ja loistoni haihtuu.” Poro tähteä lohdutti: ”Ei ole kiirettä. Talvinen taivas on pimeä päivälläkin saat sädehtiä.” Loisti kuusenlatvassa iloinen tähti koko joulun ja loppiaisena lähti. ”Hyvästiä en sano, mutta halaan. Ensi jouluna jälleen luoksesi palaan.”
0 Comments
Leave a Reply. |
KIRJOITTAJAT
Sari Peltoniemi aRKISTOT
March 2022
AIHEET
All
|