LUUKKU 5. Mimmu Tihinen

TÄHTI JA PORO (kope)

Pikkuinen tähti taivaanreunaa ui,
sakaroistaan 
kuusenlatvaan takertui.

Irti yritti, itki ja hätäili.
Jäisiä kyyneleitä hangelle helisi. 

Kyynelten tiu'ut poro kuuli.
Hätkähti ensin 
poronkelloiksi luuli.

”Kuka taivaalla lentää?” poro ihmetteli
katsahti ylös: 
tähti oksissa säteili.

Tähti suri: ”Tähänkö jäin? 
Yö aamuksi vaihtuu,
liukenen valoon ja loistoni haihtuu.”

Poro tähteä lohdutti:
”Ei ole kiirettä. 
Talvinen taivas on pimeä 
päivälläkin
saat sädehtiä.”

Loisti kuusenlatvassa iloinen tähti
koko joulun
ja loppiaisena lähti.
​
”Hyvästiä en sano, mutta halaan.
​Ensi jouluna jälleen luoksesi palaan.”