lUUKKU 4. kIRSI pEHKONEN

HYÖKKÄYS (aiku)

Postiluukku kolahti. Eteisenmatolle tipahti ruskea paketti, narukääreellä. 
   Vaittinen tuijotti pakettia. Oli myöhäistä katsoa ovisilmästä, kuka ovella kävi. Yläkerran epäilyttävä insinööripari? Vai ehkä vastapäisen oven hymyilevät rastatukkahipit, joiden asunnosta työntyi porraskäytävään outojen eksoottisten ruokien tuoksua?
   Tätä hän oli yrittänyt selittää yhtiökokouksessa. Epämääräiset vuokralaiset tiesivät epämääräisiä tapahtumia. Osakkeenomistajien oli pakko suojautua, mitä tahansa saattoi tapahtua.
   Vaittinen hiipi siivouskomerolle noutamaan kumikäsineet, sukelluslasit ja pitkät pihdit. Hän hivutti arvaamattoman paketin pihtien leukoihin, ja siirsi parilla askeleella mahdollisen räjähde- tai huume-erän kylpyhuoneeseen ammeen pohjalle. Aukaisi hanan ja antoi kylmän veden kastella paperikääreen.
   Vaittinen kävi olohuoneessa hengittämässä. Hän katsoisi ensin itse ennen kuin kutsuisi viranomaisia. Eivät pääsisi vainoharhaiseksi nimittelemään.
   Paketista ei noussut höyryä tai kaasua. Vaittinen kumartui ammeeseen ja nyhti märkää paperimassaa pihdeillä. Välkähtikö siellä jokin metallihohtoinen?
   Vaittinen nykäisi napakasti, paketti hajosi kahtia. Jotain ruskeaa ja muodotonta tipahti ammeen pohjalle. Muoviräjähteitä, Vaittinen hätkähti. Vai oliko joku pentele koiran jätöksiä laittanut?
   Hän ei kyennyt enää pidättämään hengitystään, oli pakko nostaa sukelluslasit ja vetäistä kylpyhuoneen ilmaa keuhkoihin.
   Tuoksu leijui sieraimiin, veri syöksyi kasvoille.   
   Vaittinen rojahti selkä seinää vasten, liukui alas, tömähti istualleen. Ojensi hitaasti kätensä, toi ruskean klöntin nenänsä eteen. Painoi sen huulilleen ja hamuili sitä kielenpäällä.
   Suklaata. Tummaa suklaata. Milloin hän oli viimeksi syönyt suklaata?
   Makea kaakaoinen tummuus räjähti kielellä, sylki herahti, nautinto levisi makeina aaltoina sormenpäihin saakka.
   Märän paperimössön seasta pilkotti kortti. Vaittinen nosti sen suklaasta sumentuneiden silmiensä eteen. 
   Hyvää joulua naapurille toivottavat Lare ja Tiltu vastapäätä.

Teksti on lyhennelty ote 2015 ilmestyneestä novellikokoelmasta Lahja, 24 joulutarinaa aikuisille.

Kirsi Pehkonen: Lahja - 24 joulutarinaa aikuisille