Luukku 2. Raili Mikkanen

HALTIAT KAUAN SITTEN (kope)

Kauan sitten, aikaan jolloin Suomessa vielä humisivat suuret metsät ja ihmiset tunsivat itsensä pieniksi, täällä asuivat haltiat. Ainakin ihmiset niin uskoivat. Oli metsän- ja vedenhaltioita ja tonttuja. Ne saattoivat ilmestyä missä muodossa vain, usein ihmisenäkin. Niitä palvottiin ja niille uhrattiin ensimmäiset lehmän maitotilkat, marjat tai viljanjyvät. Mutta jos ihminen kohteli huonosti luontoa, ne rankaisivat.

Taitaa haltioita olla vieläkin, sillä Heinolan Jyrängönvirrassa olen tavannut vedenhaltian jo kolme kertaa. Ensin näin sen nuorena tyttönä ratsastamassa oudolla veden asukkaalla. Toisen kerran se oli vanha mummo. Kolmannella kerralla en ehtinyt ottaa kuvaa, niin nopeasti se käänsi selkänsä. Se on haltioiden tapa kadota. 
Näihin aikoihin on hyvä muistaa, että myös joulutontut ovat haltioita.

Kuvat: Raili Mikkanen