Luukku 18. Eija Lappalainen

TOIVE (kope)

Oli tavallinen joulukuun päivä, kun Meilahden tonttu saapui ratikalla kauppakeskukseen ja bongasi sieltä perheen, johon kuului kolme äänekästä lasta.
 
"Lelukauppaan!" he kiljuivat vanhemmilleen, jotka olivat toisilleen vannottaneet, etteivät menisi ostamaan muuta kuin lämpimämmät talvihaalarit alennuksesta.
 
Mutta kolme kiukkuista lasta yhdessä pitivät huolen, että kauppakeskus raikui heidän kinuamisestaan ja itkupotkuraivareistaan. Meilahden tonttu piteli korviaan ja liukuportaissa naapurilähiö Töölön tonttukin nosti lakkiaan osanoton merkiksi.
 
Mentiin lelukauppaan. Meilahden tonttu istui ovensuulle huokaisten ja jäi tekemään vihkoonsa merkintöjä, joilla ei oikeastaan ollut mitään merkitystä – lapset saisivat kaiken tahtonsa läpi ja joululahjansa jo etukäteen. 
 
Tonttu oli vajoamassa apatiaan, kun vanhemmista toinen ehdotti: "Mitäs jos kuitenkin vain katseltaisiin leluja ja voisitte sitten toivoa joulupukilta yhden lahjan. Sillä lailla tontut varmasti kuulevat toiveenne."
 
"Joo! Tuolla yksi tonttu juuri katsoo meitä!" pienin lapsista hihkaisi ja osoitti ovensuussa äimistelevää Meilahden tonttua. 
 
Tontun yllätykseksi lapset suostuivat vanhempiensa ehdotukseen ja hän merkkasi heidän toiveensa vihkoon. Tonttu oli tyytyväinen: häntä ei ollut unohdettu ja lapset malttaisivat odottaa kunnes joulu tulisi.​