Luukku 14. Markku Karpio

LUCIA-KIERROS FYRÖSSÄ (kope)

- katkelma teoksesta Mun isäni on avaruusmies (Tammi)

Aamulla on tyyntä kuin tyhjiössä. Me kävelemme katulamppujen kelmeässä valossa kohti koulua. Ei kuulu muuta kuin hiljaisena toistuva vou-ääni. Jonni sanoo, että se tulee luotsiaseman tutkasta. Erik-gubbe moikkaa meitä. Se on ripustamassa kankeaa jouluvaloletkua rantavajansa katonreunaan. Talojen ikkunoihin on ilmestynyt kolmion mallisia sähkökynttelikköjä ja rantatie vaikuttaa jotenkin rauhallisemmalta ja iloisemmalta kuin eilen.
– Tiedätkö sä mikä päivä tänään on? Jonni tenttaa mua kuin jotain muistamatonta mummoa.
– Perjantai kolmastoista. Mun onnenpäivä.
– Lucian päivä, tonttu!
– Häh, eikö meidän pitänyt tänään mennä jonkun Lusse-nimisen kissan synttäreille?
– Lusse-kissan synttäreille? Jonni repeää hirnumaan kuin hullu hevoslauma.  
Luokassa tuoksuu pulla. Ulla-ope on asettelemassa meidän leipomia lussekatteja kahvalliseen koriin. Pullien peitoksi se laittaa valkoisen pyyheliinan, jonka muhkurat muistuttavat lumikinoksia.
Jenna-Lucia pukee ulkovaatteittensa päälle valkoisen kaavun. Ulla virittää sen päähän sähkökynttiläkruunun ja antaa käteen valkoisen kynttilän. Tumppi ja Frans naamioidaan tähtipojiksi. Ne luikertelevat valkoisiin kaapuihin ja vetävät pipojensa päälle suippotötteröt, jotka on koristeltu joulukuusen kultakarvaköynnöksellä ja kimmeltävillä tarratähdillä.
Jonni ja mä olemme punapukuisia tonttuja. Tonttulakit mahtuvat juuri ja juuri pipojen päälle. Kun me tarkastelemme lopputulosta eteisen peilistä, alamme räkättää ihan hulluna. Ulla hiljentää meidät työntämällä kouraamme patterikäyttöiset kynttilänpätkät.
– Olisitko sä mieluummin ollut tähtipoika? Jonni kuiskaa.
– Ihan sama.
Eka kohde on ihan koulun vieressä. Portinpieleen on parkkeerattu punainen monsteritraktori ja isolla ruohopihalla on peräkärry, mönkijä ja pari fillaria. Synkkä armeijanvihreä talo odottaa meitä ylempänä rinteessä. Ulla sytyttää liekin Lucian käsikynttilään ennen kuin koputtaa oveen.
– Mikäs porukka täällä koputtelee, naurunaamainen ukko pelleilee. – Tulkaa sisään.
Ennen kuin olemme edes kunnolla eteisessä, jokin harmaa karvasalama livahtaa sisään meidän jalkojen välistä ja varastaa koko shown.
– Siinä meni se sun Lusse-kattisi, Jonni nauraa.
– Tuliko Vaittinen kylään! talon rouva lepertelee ja häipyy jonnekin.
Ulla-ope kuiskaa, että odotetaan hetki ennen kuin lauletaan.
Me saamme odottaa aika monta hetkeä ennen kuin rouva palaa takaisin pieni lautanen kädessään. Vaittinen kehrää kovalla äänellä, kun se tajuaa saavansa silakanpäitä.
Koko laulun ajan lattialta kuuluu hirveä rouskutus: ”Sankta Lucia, (krunts) ljusklara (krunts, krunts) hägring…” Lopuksi Lucia ojentaa koria, ja Risto ja Kaisa nappaavat sieltä lussekattinsa (krunts, krunts).
Me laulamme ja tarjoilemme lussekatteja eläkkeellä olevalle luotsille ja entiselle kirjastonhoitajalle. Vaittinen popsii siellä maksamakkaraa. 
Seuraava talo, ovi ja kop kop kop. Marika-niminen nainen päästää meidät sisään. Se pitää majataloa, esittelee turisteille Fyrön majakkaa ja pyörittää Fyrön kesäkahvilaa, vaikka se oikeasti onkin opettaja. Siellä Vaittiselle tarjotaan kermaviiliä posliinilautaselta. Sen lipitystä tosin ei voi kuulla, kun Marika kailottaa Sankta Luciaa niin kovalla äänellä, että me emme kuule edes omaa lauluamme.
Erik-gubbe asuu punaisessa taitekattoisessa talossa. Sen laiturissa on neljä venettä: iso matkavene, puinen jolla ja vanhanaikainen putputtaja sekä alumiinivene, jossa on iso perämoottori. Erik oli majakkamestari ennen kuin Fyrön majakasta tuli automaattinen.
– Missä välissä toi tänne ehti? kysyn, kun huomaan Vaittisen Erikin sylissä.
– Se tulee tänne aina aamupalakierroksensa jälkeen ja nukkuu koko päivän sisällä, Lucia sanoo. – Se taisi herätä, kun me koputettiin.
– Erik sanoo Vaittista Batmaniksi, Tumppi kuiskaa mulle. 
Erik silittää kehräävää kissaa ja kutsuu meidät keittiöön: – Batman söi äsken kolme siian sydäntä ja härkä-whiskasia kastikkeella.
– Vaittinen on koko saaren hyväntahdon lähettiläs, Ulla sanoo. – Siitä on seuraa ja iloa kaikille fyröläisille.
– Mut se on silti mun kissa, Lucia muistuttaa.
– Ihme, ettei se ole jo hervoton läski, Jonni sanoo.
Tutka-antennit ynisevät ympäri ympäri ympäri ja sekoittavat ilmaa. Tähtipojat innostuvat miekkailemaan tähtikepeillään. Ulla joutuu komentamaan niitä monta kertaa ennen kuin on aika koputtaa luotsiaseman oveen.