JUHO JUPITER JUUSOLA – OLE OMA ITSESI ÄLÄKÄ SYÖ MAITOPULLAA

​Haastattelussa Katariina Romppainen

Katariina Romppainen, sinulta on tänä syksynä ilmestynyt lastenromaani Juho Jupiter Juusola. Miten se sijoittuu tuotantoosi – kuinka mones kirjasi se on, miten se eroaa muista kirjoistasi, mikä taas yhdistää sitä muitten kanssa?
Juho Jupiter Juusola on kymmenes kirjani ja seitsemäs, jos ei lasketa neljää aikuistenromaaniani. Jätin laskuista pois kimppakirjat, kuten M.E.Kuusi -porukassa kirjoittamani nuortenromaanit sekä novelliantologiat.

JJJ eroaa muista kirjoistani eniten siinä, että se on Vapaiden Lasten- ja nuortenkirjailijoiden tuotantoa, ja olen julkaissut sen oman kustantamoni Sopulin kautta. Se on myös ensimmäinen kirjani, jossa on mukana pieruhuumoria (siitä lisää myöhemmin). En ole myöskään aiemmin pakottanut henkilöitäni urheilukisoihin.

Muuten se on minulle aika tyypillinen kirja eli humorististen ja vakavien ainesten sekamelska, jossa on onnellinen loppu. Juhon hahmossa on myös yhtäläisyyttä Salaisen sähkökitaran päähenkilöön Vilhelmiin, joka inhosi urheilua.

Tilaa Juho Jupiter Juusola

Onko sinulla teemoja, aiheita tai vaikka hahmoja, joihin palaat aina uudelleen?
Yksinäisyys ja siihen liittyvä ulkopuolisuuden tunne on monessa kirjassani toistuva teema. Syyt hahmojen yksinäisyyteen voivat kyllä vaihdella. Olen myös kirjoittanut useita kirjoja, joissa päähenkilö harrastaa jotain taiteeseen liittyvää, kuten teatteria tai musiikkia. Juho tosin ei.

Lasten- ja nuortenkirjoissasi on ollut sekä poika- että tyttöpäähenkilöitä. Onko sinulle ollut mutkatonta eläytyä pojan rooliin?
Olen kokenut eläytymisen pojan rooliin yhtä helpoksi tai vaikeaksi kuin eläytymisen kenen tahansa hahmoni nahkoihin. Enhän kirjoita vain itseni kaltaisista henkilöistä, vaikka jotkut teemat juontavat omaan lapsuuteeni/nuoruuteeni. Hiukan minua tosin arvelutti, kun ensimmäisen kerran aloin kirjoittaa poikapäähenkilöstä. Enemmän silti arkailin kuvailla hänen sähkökitaralla soittamistaan kuin poikana olemistaan. En osaa itse soittaa kitaraa. Pelko hälveni, kun tein taustatyötä eli haastattelin paria kitaristia. (He tosin sattuivat myös olemaan poikia.)

Onko mielestäsi päähenkilön sukupuolella merkitystä lapsilukijalle? 
Jotenkin tuntuu siltä, että tytöt lukevat sekä tytöistä että pojista kertovia kirjoja mutta pojat enimmäkseen pojista kertovia. Toivoisin toki, ettei asia olisi näin. Olen saanut pojilta palautetta tyttöpäähenkilöistä kertovista kirjoista vain omien kavereitteni lapsilta – heidät on ehkä äiti pakottanut lukemaan kirjani. Tai ainakin suositellut! Palaute on ollut kyllä myönteistä.

---

Juholla on laktoosi-intoleranssi. Tämä aihe nousee kirjassa esiin hauskasti ja liittyy myös kirjan jännäriosuuteen. Oliko sinulla erityinen syy käsitellä laktoosi-intoleranssia?
Laktoosi-intoleranssi tupsahti tarinaan sen enempiä suunnittelematta. Olen itse yliherkkä laktoosille, mutta vaivani on pieni verrattuna Juhon supervoimaan. Tunnen kyllä erään Juhon kaltaisen supersankarin.

Pitääkö lastenkirjoissa käsitellä ajankohtaisia ja vaikeita asioita – ja jos pitää, niin miksi ja miten?
Lastenkirjoissa voi käsitellä ajankohtaisia ja vaikeitakin asioita, jos ne jotenkin tunkevat mukaan tarinaan. Itselleni on aina hiukan mysteeri, minkälaiseksi kirja muotoutuu ja mitä sieltä pinnan alta löytyy. En siis päätä etukäteen teemoja, vaan jonkin aikaa kirjoitettuani tarinaa alan tajuta, että jaahas, nyt mennään näissä mielenmaisemissa.

Suosituin kirjani on tähän mennessä ollut köyhästä 13-vuotiaasta Senjasta kertova Sori vaan, se on totuus. Palautteiden perusteella jotkut lukijat ovat saaneet kirjasta vertaistukea. Toisaalta kirjaa on kiitetty siitä, että se kertoo sellaisesta maailmasta, jota lukija itse ei tunne.

Jos lastenkirja kertoo vaikeasta ja raskaasta aiheesta, toivoisin, että siinä ei synkisteltäisi liikaa vaan mukana olisi myös iloa. Ja että lukijalla olisi kirjan luettuaan vähän valoisampi ja toiveikkaampi olo. Näin varsinkin, jos aihe liippaa läheltä hänen omaa elämäänsä.

Lastenkirjassa ei mielestäni tarvitse käsitellä ajankohtaisia ja vaikeita asioita. Lastenkirja - kuten myös aikuistenkirja - voi vallan hyvin vain viihdyttää kepeästi tai tarjota lohdullisen tai muuten mukavan lomahetken ympäröivästä todellisuudesta.  ​

---

Juho Jupiter Juusola on humoristinen ja vauhdikas kirja, mutta siinä on myös tummia sävyjä. Millaisia asioita haluat tarinassasi viestiä?
Tämä on kiperä kysymys. Ehkä haluan kannustaa siihen, että vaikeatkin asiat ja tilanteet käsiteltäisiin avoimesti yhdessä. Ettemme juuttuisi omiin koloihimme yksin murehtimaan. Avoimuus puhdistaa ilmaa. Uskon myös anteeksiantoon.

Millainen on hyvä lastenkirja? Pitäisikö aikuislukijankin viehättyä siitä?
Hyvä lastenkirja kaappaa mukaansa omaan maailmaansa niin, että lukija unohtaa kaiken muun eikä mieti, montako sivua vielä pitäisi jaksaa paahtaa. Ehkä korkeintaan hän toivoo, ettei kirja loppuisi ihan vielä. 
Olen varma, että aikuisetkin viehättyisivät lastenkirjoista, jos vaan lukisivat niitä. Itse luen yhä niin vanhoja suosikkejani kuin uusia lasten- ja nuortenkirjoja ja nautin niistä yhtä paljon - tai enemmän - kuin muusta kirjallisuudesta.

Millaista palautetta olet saanut Juho Jupiter Juusolasta?
Moni on kuvannut kirjaa helppolukuiseksi. On tykätty siitä, että tarinassa on sekä jännitystä että huumoria. Yksi poikalukija ei voinut sietää Juhon serkkua Hilmaa, joka pisti nenänsä liikaa Juhon asioihin. Myös hän luki kirjan nopeasti ja kehui sitä hyväksi.

Mitä Juholle kuuluu nyt? Saammeko joskus kuulla hänen myöhemmistä vaiheistaan?
Juholla menee mukavasti. Hän on tosin vihjannut minulle, että Iso-Ruusjoella liikkuu taas hämäräperäisiä tyyppejä, joten ehkä Juhosta kuullaan vielä.

---

Mitä Katariina Romppaiselle kuuluu nyt? 
Hyvää. Keväällä ilmestyy nuortenromaanini Sydämenmuotoinen kesä Kvalitilta. Sen käsikirjoitusta pitää vielä vähän korjailla. Kivaa hommaa! Kaikenlaista muutakin on tulossa. Iloitsen suuresti siitä, että saan leikkiä ja kuvitella ammatikseni. 

Miksi kuulut VaLas-kollektiiviin?
VaLas-kollektiivissa pääsen loistavien ja mukavien kirjailijatovereitteni kanssa auttamaan maailmaan lisää laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Jotkut kirjoista ovat omiani.

---

Sari Peltoniemi haastatteli​